9. Keskusrikospoliisin menettely rikosilmoituksen käsittelyssä

Keskusrikospoliisi on vastaanottanut poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa toiminutta Ilmari Kososta koskevan rikosilmoituksen 28.9.2021.

Rikosilmoituksesta nähdään, että Kosonen on piittaamatta hallintopäätöksen sisällöstä ja sen oikeuttamisperusteista, ampuma-aselain 121 §:n siirtymäsäännöksestä ja siitä, ettei poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin viranomaismenettelyssä (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), Turun hovioikeudessa 21.1.2015 todistajana kuultuna käyttänyt hyväkseen asetietojärjestelmään poliisiviranomaisen 26.9.2013 aiheuttamaa virhettä käsittelemällä rikosasiassa ko. lupapäätöstä elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen rikoslain 16 luvun 7 §:ssä rekisterimerkintärikoksesta säädetyllä tavalla tai vaihtoehtoisesti antanut rikoslain 15 luvussa säädetyllä tavalla perättömän lausuman tuomioistuimessa taikka muutoin käyttänyt virka-asemaansa törkeästi väärin rikoslain 40 luvussa tarkoitetulla tavalla.

Kososen elinkeinosidonnaisuutta koskevalla totuudenvastaisella todistajalausunnolla on ollut keskeinen merkitys tuomioistuimen virheelliseen ratkaisuun – luvan haltijan tuomitsemiseen ampuma-aserikoksesta rangaistukseen ja muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein. Sittemmin nämä luvanhaltijaan kohdistetut syytteet on lainvoimaisesti hylätty, eikä etupäässä Kososen lavastamassa jutusssa luvanhaltijalle myönnetyt oikeuttamisperusteet huomioiden voinutkaan olla mitään epäselvää rikosoikeudellista kysymystä.

Vastaanottaessaan 28.9.2021 Kososta koskevan rikosilmoituksen ja edelleen muun muassa 11. lokakuuta 2021 poliisiviranomainen on vastaanottanut rikosilmoituksen sisällöstä poliisiviranomaisessa laaditun tutkintailmoituksen saamista koskevan pyynnön, mutta jättänyt sen asianmukaisesti käsittelemättä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä säädetyssä määräajassa, mikä viittaa epäasialliseen työtuttavuuksien joukkuehenkeen ja vahvaan asenteellisuuteen sekä osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

Asianomistaja pyysi oikeuskansleria tutkimaan poliisiviranomaisen menettelyä lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen siirsi 27.10.2021 Kososen rikosilmoituksen käsittelyä koskevan asian valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 5 momentin nojalla keskusrikospoliisin käsiteltäväksi ja pyysi ilmoittamaan asiassa tehdystä päätöksestä tai muista toimenpiteistä viimeistään 28.1.2022 oikeuskanslerinvirastoon.

Tykistömies

Lähde: Asian siirto keskusrikospoliisille OKV/2800/10/2021 (27.10.2021)

8. Ilmeinen lain rikkominen käräjäoikeudessa etupäässä päällikkötuomarin johdolla

Rikosasian R 20/3898 asianomistaja esitti 12. syyskuuta 2020 alkaen kolme kertaa sähköpostin välityksellä Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle asianosaisjulkisen haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkirjakortin tietojen saamista koskevan pyynnön, todeten muun muassa seuraavaa: ”asianomistajana asian käsittelyn seuraaminen viranomaisessa kuuluu nimenomaisesti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 1 momentin piiriin eikä tarkoita sellaista henkilötietojen käsittelyä, jolta voidaan edellyttää mainitun lain 16 §:n 3 momentin mukaisia perusteita”; mutta käräjäoikeus kieltäytyi antamasta tietoja 18. syyskuuta 2020 sihteerin välityksellä todeten: ”Ilmoitetuilla tiedoilla otetta päiväkirjakortista ei anneta, sillä kyse on henkilörekisteristä”.

Kuva 1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Sairashuoneenkatu 2 – 4, 20100 TURKU

Asianomistaja pyysi 21. syyskuuta 2020 oikeusasiamiestä tutkimaan käräjäsihteerin menettelyä tietopyyntönsä käsittelyssä. Oikeusasiamies pyysi 24. syyskuuta 2020 käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikalta selvitystä asiassa. Laamannin 4. marraskuuta 2020 antamasta selvityksestä ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut väärään lopputulokseen. Perustelujen mukaan virheelliseen ratkaisuun on päädytty ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomioita pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu. Kuten lainaus laamannin esityksestä: ”Haastemiesjärjestelmän päiväkirjakorttiin kirjataan tiedoksiannon vastaanottajan nimi ja tiedossa olevat yhteystiedot, asian diaarinumero ja laatu, tiedoksi antava viranomainen ja tiedoksiannon suorittaja sekä määräajat. Päiväkirjakortissa on lisäksi kohdat vastaanottajan yhteystietojen salassa pitämistä koskevalle merkinnälle ja tiedoksiannon toteutumiselle sekä lisätietokenttä. Lisätietokenttä on varattu erilaisille tiedoksiantoon liittyville muistiinmerkinnöille. Kentälle voidaan kirjata muun ohella tieto aggressiivisesta vastaanottajasta, jolle tiedoksianto ei ole mahdollinen haastemiehen turvallisuutta vaarantamatta, samoin kuin tieto esimerkiksi kiinteistöllä usein vapaana olevasta vihaisesta koirasta, henkilön mahdollisesta muusta tavoitettavuudesta tai muita tiedoksiannon toteutumiseen liittyviä muistiinpanoja. Lisätietokentälle kirjatut tiedot ovat osa tiedoksiantotyötä tekevien käräjäoikeuden haastemiesten välttämätöntä yhteydenpitoa toisiinsa virkaan kuuluvien tiedoksiantotehtävien hoitamiseksi ja tärkeä väline haastemiesten työturvallisuuden ylläpitämisessä.” osoittaa sekä alla olevat lainaukset apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta osaltaan osoittavat:

”Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia”

”Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa”

”Lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä”

”Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki)”

”Asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevan 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.”

”ilmoitettujen kieltäytymisperusteiden osalta totean kuitenkin seuraavan.

Henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset eivät koske sellaista henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa (tietosuoja-asetuksen niin sanottu kotitalouspoikkeus).

HE 9/2018 vp, s. 76: ”Lisäksi rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalaan kuuluva henkilötietojen käsittely on rajattu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, samoin henkilötietojen käsittely, jota luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa…Tietosuojalakia ei siten sovellettaisi henkilötietojen käsittelyyn, jota luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa…”.

Oikeuskirjallisuudessa (Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, 4., uudistettu painos, 2020) on puolestaan todettu, että yleistä tietosuoja-asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa ja että tällaisia tarkoituksia varten viranomainen voi siten ilman erityisiä rajoituksia luovuttaa henkilötietoja myös kopioina tai sähköisessä muodossa. Edelleen kirjallisuudessa on esitetty, että jos julkisia henkilötietoja on pyydetty kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa käytettäväksi henkilökohtaisiin tarkoituksiin, tiedon pyytäjällä on yleensä myös oikeus saada pyytämänsä tiedot ja oikeus käyttää niitä kyseiseen tarkoitukseen.

Lisäksi totean laillisuusvalvontakäytännössä katsotun, ettei viranomainen voi evätä asiakirjapyyntöä viittaamalla aikaisemmin annettuihin asiakirjoihin (dnro 2515/4/08).

Asiassa esitetyn perusteella katson, ettei moitearvostelua ole tässä aiheellista kohdistaa yksittäiseen virkamieheen, vaan saatan käsitykseni menettelyn virheellisyydestä käräjäoikeuden laamannin tietoon.”

Toisin sanonen, käräjäoikeudessa on vastaanotettu asianomistajalta asianosaisjulkisen asiakirjan saamista koskeva pyyntö 12. syyskuuta 2020, mutta se voidaan todeta jätetyn etupäässä laamannin johdolla käsittelemättä asianmukaisesti rikkoen muun muassa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:n 1 momenttia ja ylittäen yli yksitoistakertaisesti mainitun lain 14 §:ssä määrätty kuukauden ehdoton määräaika asiakirjatietojen antamiselle.

Ottaen huomioon edellä selvitetyksi tulleen sekä sen, että edelleen käräjäoikeudessa vireillä olevan törkeitä kunnianloukkauksia koskevan rikosasian R 20/3898 vastaaja on oikeudenkäyntiavustaja Paula Pajula (prosessiosoite: Sairashuoneenkatu 7 LH 1, 20100 TURKU) – entinen syyttäjä, joka tunnetaan myös röyhkeydestään ja perusteettomista väitteistään, ei voida välttyä vaikutelmalta, että yksi syy lain rikkomiseen käräjäoikeudessa on ollut rakenteellinen korruptio – epäasiallinen työtuttavuuksien joukkuehenki Pajulan puolesta.

Se, että laamanni on rikosasian R 20/3898 haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkirjakorttia koskevassa selvityksessään esittänyt, että kortin lisätietokenttään ”voidaan kirjata muun ohella tieto aggressiivisesta vastaanottajasta, jolle tiedoksianto ei ole mahdollinen haastemiehen turvallisuutta vaarantamatta” ja pitänyt tätä tietoa tärkeänä haastemiesten työturvallisuuden kannalta, mutta kuitenkin osaltaan estänyt asianomistajaa saamasta haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkortin tietoja, antaa viitettä siitä, että rikoksen uhrin – asianomistajan turvallisuus on laamannille vähemmän tärkeä asia.

Tykistömies

Lähteet:

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa EOAK/6281/2020 (24.9.2021)

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden rikosasian R 20/3898 päiväkirja

7. Tuleeko yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta tuomituksi

Helsingin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 9. syyskuuta 2021 käsiteltävänä ollut syyte Kansallinen kivääriyhdistys ry:n perustajaa ja entistä puheenjohtajaa Runo K. Kurkoa vastaan; on irvokas ketju tapahtumia, joiden taustalla hääräilee poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa toiminut Reima Pensala. Pensala on oikein hyvin tunnettu tekaistuista rikosilmoituksista (joista on lähinnä koitunut sekä uhreille että valtiolle perusteettomasti haittaa ja kuluja) ja on ilmeistä, että hänellä ei ole ollut pitkään aikaan todellisia virkatehtäviä asehallinnossa, koska aikaa ja intoa on tuntunut riittävän yrittäjien ja yksityishenkilöiden vainoamiseen. Kiistatonta on, että ilmoituksen Kurkosta on tehnyt Pensala. Ilmoituksen yhteydessä Pensala väitti tehneensä ilmoituksen rikosasiasta yksityishenkilönä, mutta samalla kuitenkin kiinnitti ilmoituksen käsittelijöiden (poliisin organisaatiossa ylitarkastajaa alempana olevien) huomiota siihen, että toimii poliisihallituksen ylitarkastajan virassa (1). On syytä perustellusti epäillä, että Pensalan virka-asema vaikutti esitutkinnan käynnistämiseen vaikka edelleenkään ei sinänsä ole ilmennyt missä kohdassa ja miten artikkelissa – Eurooppa tuhoutumassa (2) on lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla kiihotettu kansanryhmää vastaan! Mikä osaltaan osoittaa, että poliisin hierarkiassa ylitarkastajan alapuolella olleen vanhemman rikoskonstaapelin voidaan todeta joutuneen näyttelemään tutkijan roolia ja komisarion esittämään tutkinnanjohtajaa sekä tekemään ilmeisen perusteettomasti ratkaisun asian siirtämisestä syyttäjälle.

Kurkoa kuultiin 4. helmikuuta 2021 Helsingin käräjäoikeudessa asiantuntevana todistajana asiassa R 18/6214 (3), jossa Pensala esiintyi Kurkon vastatodistajana ja siinä Pensala piittaamatta hallintopäätöksen oikeuttamisperusteista, ampuma-aselain 121 §:n siirtymäsäännöksestä ja siitä ettei yleisillä tuomioistuimilla (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus), saati oikeudenkäytön alimmilla tasoilla (syyttäjä- tai poliisiviranomaisella) ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), käytti hyväkseen asetietojärjestelmään sittemmin aiheutettua virhettä käsittelemällä lupaa 527PO elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, saadakseen vastoin lainsäätäjän tarkoitusta vastaajat tuomituiksi ampuma-aserikoksista (4). Tässä kohtaa on syytä tuoda esille, että etupäässä Pensala on osallistunut tähän temppuiluun viimeistään vuodesta 2016 lähtien (5).

Pensalan ja syyttäjä Yrjö Reenilän temppuilusta huolimatta oikeus hylkäsi kaikki syytteet (6). Kuten Kurko osaltaan oikeudelle kertoi, luvanhaltijan on täytynyt edelleen voida luottaa vähintään siihen, että lupa on myönnetty siihen tarkoitukseen johon sitä on haettu ja ampuma-aselain 121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella luvanhaltija on lisäksi voinut uuden lain tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä, eikä asiassa, jonka käräjäoikeuden asianumero on R 18/6214, siten voikaan olla mitään epäselvää rikosoikeudellista kysymystä. Lupapäätösaineiston (7) sivulta 2 ja edelleen sivulta 3 ilmenee, että lupapäätökseen tyytymättömän on tullut toimittaa valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30. päivän kuluessa siitä kun päätös on saatu tiedoksi. Tämä osaltaan osoittaa, että mahdollista halua muuttaa lainvoimaiseksi syyskuussa 1993 tullutta hallintopäätöstä – osoittaa tyytymättömyyttä lääninhallituksen lainsäädännön tulkintaa eli siihen, että lääninhallitus on tutkinut asian ja suostunut hakemukseen – viranomaismenettelyssä lakia rikkomatta voidaan osoittaa ainoastaan hakemalla lainvoimaiseen hallintopäätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta ylimääräisellä muutoksenhaulla siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 13 luvussa säädetään. Luvanhaltijan tiedossa ei ole, että vireille olisi saatettu hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi lainvoimaisen hallintopäätöksen 527PO aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa.

Huomion arvoista on, että Reenilä otti heti Kurkon kuulemisen alussa esille käsiteltävänä olleeseen asiaan liittymättömät Kansallisen kivääriyhdistys Ry:n nettisivut, mikä osoittaa, että Reenilä oli tietoinen vireille saatetusta artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevasta asiasta syyttäjäviranomaisessa ja halusi osoittaa sen myös Kurkolle. Tämän Reenilän tempun yhtenä ilmeisenä tarkoituksena on ollut saada Kurko vastaamaan kysymyksiin syyttäjän näkemysten mukaisesti.

Reenilän manipulointiyrityksistä huolimatta Kurko kertoi oikeudenkäynnin kohteen kannalta asian oikean laidan. Kun edellä selvitetyksi tulleen lisäksi otetaan huomioon se, että Kurko oli kutsuttu asiassa R 18/6214 oikeuteen kuultavaksi jo marraskuussa 2020, mutta Reenilän vaatimuksesta jo aloitetun asian käsittelyn pääkäsittelyä siirrettiin pidettäväksi 4. helmikuuta 2021 sekä syyttäjäviranomaisen ratkaisut imaami Abbas Bahmanpourin rikosasiassa ja kansanedustaja Hussein al-Taeen rikosasiassa, ei voida välttyä vaikutelmalta, että syyttäjäkollega Raija Toiviaisen myötävaikutuksella syyttäjäkollega Juha Mikko Hämäläinen on epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä nostanut kostoksi Kurkoa vastaan syytteen, josta Kurko muiden kansalaisten tavoin sai tiedon lukemalla siitä Helsingin Sanomista 15. maaliskuuta 2021.

Kuva 1. Helsingin Sanomat (viikko 11/2021) – Trial by media operaatio Kurko

Trial by media operaatio Kurko eli suomeksi tilanne jossa median voidaan katsoa käyttävän oikeuslaitokselle kuuluvaa tuomiovaltaa näyttää jatkuvan edelleen. Valtamedian painostusta ja Kurkon maalittamista asiassa, josta voidaan tuomita korkeintaan vähäinen päiväsakkoseuraamus ja sekin kyseenalaisesti; on pidettävä hyökkäyksenä kutsuttuna asiantuntijana ampuma-aselainsäädännön valmisteluun osallistunutta ja ampuma-ase asioita koskevissa oikeudenkäynneissä asiantuntijatodistajana kuultua henkilöä kohtaan ja siten oikeudenkäyntiä Kurkoa vastaan sekä häneen kohdistettua Trial by media operaatiota voidaan pitää myös jatkumona aseluvanhaltijoiden oikeuttamisperusteiden ilmaisemista – sananvapautta kohtaan. Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Harjun toiminta joutuu myös sen johdosta suurennuslasin alle, että hänen kirjoituksensa 18. maaliskuuta 2021 koskien Kurkon oikeutta pitää hallussaan ampuma-aseita ilmentää, että hän on saanut salassa pidettävää tietoa viranomaisen rekisteristä Kurkon mahdollisista ampuma-aseista! Kaikki ampuma-aseisiin ja niiden omistajiin liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä ja niiden urkkiminen sekä levittäminen, kuten tapaus "Mika Myllylä” osaltaan osoittaa, on rangaistavaa.

Yksikään Helsingin Sanomien toimittaja ei vaivautunut paikanpäälle seuraamaan artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevan asian käsittelyä käräjäoikeuteen (8), mikä myös osaltaan viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen. Normaali ammattitoimittaja, joka työskentelee jollekin luotettavalle medialle, olisi saapunut seuraamaan asian käsittelyä käräjäoikeudessa ja kertonut artikkelissaan myös osaltaan edellä selvitetyksi tulleen ja havaittavissa olevan asian käsittelyyn poliisi- ja syyttäjäviranomaisessa vaikuttaneen. Näyttää siltä, että asiassa hääränneet toimittajiksi itseään kutsuvat kuten Lasse Kerkelä ovat toimineet päinvastoin. Kaikkein tärkeimmät tosiseikat on joko jätetty kokonaan selvittämättä, tai tiedot on hankittu, mutta pimitetty kansalaisilta. Mikä antaa viitettä siitä, että omat asenteet ja tai poliittinen agenda on kokonaan syrjäyttänyt tiedonvälityksen.

Trial by media operaatio Kurkossa on toteutettu valtamedian toimittajien jo osaltaan tavalliseksi muuttunutta käytäntöä; julkisuuteen paiskataan joku mahdollinen kohunaihe, ja sen jälkeen jää kokonaisuudessaan muiden vastuulle selvittää, mistä asiassa on kysymys, mikä alkuperäisistä väitteistä on totta, ja – ennen kaikkea – mitä toimittajat jättivät kertomatta ja näin valtamedia loppujen lopuksi likvidoi itsensä.

Käräjäoikeus on ilmoittanut antavansa asiassa ratkaisunsa 21. syyskuuta 2021, joten nähtäväksi jää tuomitseeko käräjäoikeus asiayhteydestä irrotettuja lauseita käyttäen Kurkon historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta, ottaen huomioon, että yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamista pidetään oikeusvaltioissa keskeisenä sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana oikeutena.

Tykistömies

Lisää aiheesta: UMV-lehden artikkeli – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? (23.3.2021)

Lähde: HS:n artikkeli (10.9.2021) internet osoitteessa https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008251828.html

Viitteet:

1. Pensalan ilmoitus poliisilaitokselle rikosasiasta (18.6.2020)

2. Artikkeli – Eurooppa tuhoutumassa (9.6.2020)

3. Tallenne asiantuntijatodistaja Kurkon kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)  

4. Tallenne todistaja Pensalan kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)

5. Poliisihallituksen asehallinnon lausunto POL-2016-9381 (23.6.2016)

6. Helsingin käräjäoikeuden tuomiolauselma 21/115198 (8.4.2021)

7. Turun ja Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124 aineisto (25.8.1993)

8. Sähköpostiviestit Henri R Helanto – Lasse Kerkelä (10.–11.9.2021)

6. Naisenergiaa poliisihallituksessa – VAROKAA ASELUVANHALTIJAT!

Kuva 1. Metsästäjiä

Kun valta poliisihallituksessa siirtyy sukupuolelta toiselle, se ei voi olla näkymättä tavallisen ampuma-aseluvan haltijan jokapäiväisessä elämässä.

Saadun tiedon mukaan poliisijohtaja Sanna Heikinheimon johdolla lupahallintopäällikkö Hanna Piipposen ohjauksessa ja ylitarkastaja Tarja Rannan laatiman lupaharkinta linjaukseen perustuen lähes millä tahansa poliisin katsomalla syyllä ampuma-aseluvan haltijan lupa voidaan jatkossa peruuttaa.

Laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä myös liikennepako olisivat jatkossa ehdottomia ampuma-aseluvan peruuttamisperusteita.

Kiihottamisen kansanryhmää vastaan lisääminen ehdottomiin ampuma-aseluvan peruuttamisperusteisiin osaltaan osoittaa, että artikkelista (23.3.2021) – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? – luettavissa oleva hyökkäys Runo K Kurkoa ja NRA ry:tä vastaan oli mitä ilmeisimmin järjestetty siksi, että NRA:n lausunnonantajan asema Kurkon johdolla estettäisiin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" syytteellä.

Valtion taholta vainottuja – niin sanottuja "viharikollisia" voivat olla ketkä hyvänsä, jotka suhtautuvat kriittisesti esimerkiksi maahanmuuttoon, monikultturismiin tai samaa sukupuolta olevien avioliittoon.

Laiton uhkaus on erittäin helppohoitoinen matalan tutkintakynnyksen tapaus poliisille, sillä pelkästään verbaalinen kovaääninen itsensä ilmaiseminen, esimerkiksi sanominen vastaan tulevalle ostoskärryjen työntäjälle, joka on kolhinut pysäköintipaikalla ollutta autoa, että "saata... ämmä voisit katsoa eteesi” riittää poliisille syyksi hakea aseet auton omistajalta. Vastaavia tapauksia on jo ilmennyt lukuisia ja ne perustuvat poliisin tulkintaan "laittomasta uhkauksesta"! Liikennepako on todella helppo kysymys poliisille, sillä kansalainen saattaa pimeässä ja sateessa vilkkaassa liikenteessä vahingossa tönäistä vaikka polkupyöräilijää, jolloin tämän ottaman kännykkäkameran kuvan perusteella poliisi hakee auton omistajan aseet pois. Maaseudulla voi vahingossa liukkaalla kelillä kaataa jonkun postilaatikon ja jälleen kännykän kuva ja aseet vietiin.

Poliisihallituksessa valtaa aseasioissa ottaneet naiset eivät näytä olevan kovin pitkän linjan kokemusta ampuma-aselainsäädännöstä omaavia vaan heidän voidaan todeta edustavat sinällään etuoikeutettuja joiden sukulaisuus toisiin viranomaisiin on voinut mahdollistaa urakehitystä.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erittäin vaivaton keino viedä aseluvat sillä Suomen lainsäädäntöön implementoitu pykälä on huomattavasti väljemmin tulkittu kuin alkuperäinen EU:sta lähtöisin oleva. NRA ry on toiminut Suomessa jo 15 vuotta ja se perustettiin kansalaisoikeusjärjestöksi. Osa varsinkin vain pinnallisesti ampuma-aselainsäädäntöön perehtyneistä viranomaisista kokee sen kannaltaan hankala järjestönä koska se on tuonut esille viranomaisten virheitä kuten lain yläpuolelle nostetun ohjeistuksen koskien aselupien myöntämistä ja peruuttamista.

Kun poliisi katsoo, että ampuma-aseluvan haltija on syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen AseL 9:103, lievään ampuma-aserikokseen RL 41:3, metsästysrikkomukseen, luvattomaan pyyntiin RL 28:10, lupaehtorikkomukseen, piittaamattomuuteen ampuma-aseita ja vastaavia koskevien säännösten noudattamisesta (voi) poliisi peruttaa luvan.

Viranomaisen arvaamattomuutta ja lainsäädäntöön perustumatonta salakavalaa toimintaa kuvaa osaltaan oikein hyvin se, että artikkelissa – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? – mainitun luvan haltija on joutunut syytetyksi ampuma-aserikoksesta sen johdosta, että on kolmella vuosikymmenellä moitteettomasti luvan tarkoittamaan toimintaan lupaviranomaisen valvonnassa käyttämänsä voimassa olevan lupa-asiakirjan esittämällä ja henkilöllisyytensä todistamalla ostanut ase-elinkeinonharjoittajilta luvan kattavaan toimitaan aseita osiksi, aseiden osia ja patruunoita sekä pitänyt luvan edelleen takaaman oikeuttamisperusteen nojalla hallussa ostamiaan esineitä – aseiden osia ja patruunoita asianmukaisesti lukitussa tilassa säilyttäen. Vireille ei ole edelleenkään saatettu hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi ko. lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa. Ko. lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston sisältö ja se, että ko. luvan nojalla tehtyihin hankintoihin (aseita osiksi, aseiden osia, patruunoita) vuodesta 1993 lähtien kolmella vuosikymmenellä lupavalvontaviranomaisen kohdistamat valvontatoimenpiteet sekä ko. luvan nojalla sittemmin valmistuneisiin aseisiin ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden tarkastuksesta annetun asetuksen (656/1982) 11 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen jälkeen ko. luvan haltijalle erikseen myönnetyt hallussapito ja kantoluvat, osoittavat yksiselitteisesti, että ko. lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityisessä harrastustarkoituksessa tarkoitettuun toimintaan.

Edellä selvitetyksi tullut sekä se, ettei yleisillä tuomioistuimilla (korkein oikeus, hovi- ja käräjäoikeudet) saati syyttäjä- tai poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä viranomaismenettelyssä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), huomioon ottaen – jokaisen kannattaa viettää hiljainen hetki sen tosiasian äärellä, että oikeudenkäytön alimpien tasojen edustajat – aluesyyttäjäviranomainen Yrjö Reenilä poliisihallituksen johtoon kuuluvan asehallintopäällikkö Mika Lehtosen johtamassa ylitarkastaja Reima Pensalan ohjauksessa pyrkii lähes 30 vuotta luvan myöntämisen jälkeen rikosprosessin kautta ja saadakseen luvanhaltijan tuomituksi ampuma-aserikoksista muuttamaan lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä muuksi kuin mitä ko. lupa-asiakirjoista sekä lupavalvontaviranomaisen ko. luvan toimintaan kohdistuneista valvontakäytännöistä yksiselitteisesti ilmenee.

Lainsäädäntöön perustumattomien linjausten laatiminen ja niiden noudattaminen osoittavat piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä sekä julkisen vallan käyttö muuhun kuin mihin lainsäätäjä on tarkoittanut. Tämä osaltaan ilmentää epäasiallisen työtuttavuuksien joukkuehengen mahdollistamaa rakenteellista korruptiota. On täysin ymmärrettävää, että lainsäädäntöön perustumattomien sääntelyjen käyttöön ottaminen tulee kohdistumaan erityisesti myös maaseudulla asuviin kansalaisiin ja mahdollisuus uudenlaisen kyttäyskulttuurin muodostumiseen on yksi linjauksen ilmiselvä tarkoitus. Ja tulee johtamaan luvallisten aseiden mielivaltaisen pois ottamisen lisääntymiseen.

Kuva 2. Poliisin ottamia aseita

Epämiellyttävä jahtikaveri voidaan nyt helposti käräyttää ja nopean ajoneuvon omistaja on potentiaalinen rikollinen poliisille! Voimassa olevien lakien tulee riittää poliisille, lainsäädäntöön perustumattomien ohjeiden kanssa toimiminen ja toimivaltaan perustumattoman vallan käyttäminen on omiaan edelleen lisäämään epäluottamusta poliisin toimintaan.

Tykistömies

Lähde: Poliisiviranomaisen lupaharkinta linjausta 2021 koskeva asiakirja

5. Poliisihallituksen poliisiylitarkastajan harhaanjohtava blogikirjoitus (7.5.2021)

Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Mikko Eräsen blogiin – https://poliisi.fi/blogi/-/blogs/poliisilla-on-hyva-luottamus-ja-maine-sen-yllapitaminen-edellyttaa-nuhteettomuutta – on kirjoitettu: ”Suomalaiset luottavat poliisiinsa. Poliisibarometrin mukaan 91 prosenttia vastaajista luotti melko tai erittäin paljon. Hyvä luottamus ja maine kertovat osaltaan poliisin omasta toiminnasta, mutta mitä suurimmassa määrin myös koko suomalaisesta yhteiskunnasta.”

Poliisibarometrin 2020 – https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162345/SM_2020_12.pdf?sequence=1&isAllowed=y – sivulle 39 kirjatun mukaan 2018:sta 95 %:a vastaajista luotti melko tai erittäin paljon poliisiin.

Eli toisin kuin harhaanjohtavasta Eräsen kirjoituksesta voidaan virheellisesti ymmärtää, poliisibarometrin 2020 mukaan kahdessa vuodessa luottamus poliisiin toimintaan on edelleen vähentynyt 4 %:a. Vähentynyt luottamus ja maine kertovat osaltaan poliisin omasta toiminnasta sekä mitä suurimmassa määrin koko suomalaisen yhteiskunnan tilasta.

Koska selvitetyksi on tullut, ettei poliisihallituksen poliisiylitarkastajan kirjoitus luo yksilöille ja yhteisöille edellytyksiä muodostaa totuudenmukaista kuvaa lisääntyneestä epäluottamuksesta poliisiviranomaisten toimintaa kohtaan, on se omiaan edelleen lisäämään epäluottamusta poliisiviranomaisen toimintaan.

Tykistömies

4. Oikeudenkäyntiavustaja Paula Pajula epäiltynä törkeästä kunnianloukkauksesta

Pajula on todennäköisin syin epäiltynä törkeistä kunnianloukkauksista Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa.

Käräjäoikeuden päiväkirjan mukaan rikosasian R 20/3898 valmistelu- ja pääkäsittelyistunto alkaa 11. marraskuuta 2021 klo 9.

Pajula on vastoin parempaa tietoa totuusvelvollisena juristina tuomioistuimen edessä esittänyt valheellisia tietoja tai vihjauksia asianomistajiin liittyen toimiessaan syytetyn oikeudenkäyntiavustajana, mikä osaltaan ilmentää Pajulan menettelyn ilmeisen tarkoituksen – asianomistajien halventamisen tuomioistuimen, yleisön ja median edessä sekä ohjata näin huomiota pois käsiteltävänä olevasta rikosasiasta ja muun muassa tämän johdosta Pajula tekoa on pidettävä poikkeuksellisen törkeänä.

Pajulan teosta voi lukea lisää aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevasta kantelusta.

Tykistömies

3. Valtionsyyttäjä Mika Appelsinin ilmeinen lain rikkominen

1. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätöksen mukaisesti ja johdolla syyttäjäviranomaiselta on pyydetty EOAK/130/2021 asian tutkimiseksi tarvittava selvitys.

2. Selvitykseen (22.3.2021) on harhaanjohtavasti kirjattu: ”jää jossain määrin epäselväksi, onko kyse siitä, että Y ei ole jostain syystä (esimerkiksi viestien ohjautumisesta roskapostikansioon tms. syy) saanut lainkaan lähetettyjä diaarilehtiä vai siitä, että Y olisi halunnut jotain sellaista tietoa, mitä valtakunnansyyttäjän toimiston diaarista ei ole saatavissa.”, eikä tällaisesta tilanteesta ole kysymys. Oikeusvaltiossa virkatoiminnan täytyy jo luonteensa puolesta olla mahdollisimman todisteellista. Virkatointen todistettavuus on jo sinänsä tärkeä oikeusturvan ja luottamuksen tae, mutta syyttäjäviranomainen ei ole esittänyt näyttöä siitä, että olisi pyrkinyt toimittamaan asian 374/21/20 diaaria kyseessä olevalla ajanjaksolla.

Kyse on siitä, että syyttäjäviranomainen on ensin 19. elokuuta 2020 ja viimeisen kerran 2. tammikuuta 2021 vastaanottanut asian 374/21/20 diaarin saamista koskevan pyynnön, mutta jättänyt sen etupäässä Appelsinin johdolla käsittelemättä asianmukaisen asianosaisjulkisuuden toteutumisen edellyttämällä tavalla ylittäen moninkertaisesti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 14 §:ssä säädetyn kuukauden ehdottoman määräajan asiakirjan antamiselle. Kysymys on siis selvästä lain rikkomisesta.

3. Selvityksestä ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut vääriin johtopäätöksiin. Selvityksen laatija näyttää päätyneen selvityksessään virheellisiin johtopäätöksiin ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomiota pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

4. Koska selvityspyyntömenettely rinnastuu varsinaista esitutkintaa edeltäviin alustaviin puhutteluihin, selvityksen laatija Appelsinilla ei ole totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen (itsekriminointisuoja), eikä ilmeisen epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä selvitykseen lisätty apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen allekirjoitus lisää Appelsinin totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen.

5. Selvityspyynnöllä pyydetään selostamaan asiaan vaikuttavat tosiasiat. Ottaen huomioon, että virkamiehen virkavastuullaan antamiin lausumiin yleensä liittyy luotettavuus olettama ja niiden oletetaan olevan totta, voidaan kysyä ”onko oman alaisen lain rikkomisen kiistämispyrkimyksen tukeminen taktisesti viisasta ja mitä se kertoo apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappen arvostelukyvystä” kun Rappen olisi pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä.

6. Asian 374/21/20 käsittelijänä Appelsin on ensijaisesti vastuussa siitä, että syyttäjäviranomaisessa vastaanotetuista pyynnöistä piittaamatta pyydettyä asiakirjaa ei annettu yli viiteen kuukauteen ja siten Appelsinin voidaan todeta syyllistyneen rikoslain 40 luvussa tarkoitulla tavalla virkarikokseen laiminlyömällä velvollisuutensa huolehtia siitä, että asiakirjapyyntö käsitellään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyssä määräajassa.

Nimimerkki: KukaMitäHäh