7. Tuleeko yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta tuomituksi

Helsingin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 9. syyskuuta 2021 käsiteltävänä ollut syyte Kansallinen kivääriyhdistys ry:n perustajaa ja entistä puheenjohtajaa Runo K. Kurkoa vastaan; on irvokas ketju tapahtumia, joiden taustalla hääräilee poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa toiminut Reima Pensala. Pensala on oikein hyvin tunnettu tekaistuista rikosilmoituksista (joista on lähinnä koitunut sekä uhreille että valtiolle perusteettomasti haittaa ja kuluja) ja on ilmeistä, että hänellä ei ole ollut pitkään aikaan todellisia virkatehtäviä asehallinnossa, koska aikaa ja intoa on tuntunut riittävän yrittäjien ja yksityishenkilöiden vainoamiseen. Kiistatonta on, että ilmoituksen Kurkosta on tehnyt Pensala. Ilmoituksen yhteydessä Pensala väitti tehneensä ilmoituksen rikosasiasta yksityishenkilönä, mutta samalla kuitenkin kiinnitti ilmoituksen käsittelijöiden (poliisin organisaatiossa ylitarkastajaa alempana olevien) huomiota siihen, että toimii poliisihallituksen ylitarkastajan virassa (1). On syytä perustellusti epäillä, että Pensalan virka-asema vaikutti esitutkinnan käynnistämiseen vaikka edelleenkään ei sinänsä ole ilmennyt missä kohdassa ja miten artikkelissa – Eurooppa tuhoutumassa (2) on lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla kiihotettu kansanryhmää vastaan! Mikä osaltaan osoittaa, että poliisin hierarkiassa ylitarkastajan alapuolella olleen vanhemman rikoskonstaapelin voidaan todeta joutuneen näyttelemään tutkijan roolia ja komisarion esittämään tutkinnanjohtajaa sekä tekemään ilmeisen perusteettomasti ratkaisun asian siirtämisestä syyttäjälle.

Kurkoa kuultiin 4. helmikuuta 2021 Helsingin käräjäoikeudessa asiantuntevana todistajana asiassa R 18/6214 (3), jossa Pensala esiintyi Kurkon vastatodistajana ja siinä Pensala piittaamatta hallintopäätöksen oikeuttamisperusteista, ampuma-aselain 121 §:n siirtymäsäännöksestä ja siitä ettei yleisillä tuomioistuimilla (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus), saati oikeudenkäytön alimmilla tasoilla (syyttäjä- tai poliisiviranomaisella) ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), käytti hyväkseen asetietojärjestelmään sittemmin aiheutettua virhettä käsittelemällä lupaa 527PO elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, saadakseen vastoin lainsäätäjän tarkoitusta vastaajat tuomituiksi ampuma-aserikoksista (4). Tässä kohtaa on syytä tuoda esille, että etupäässä Pensala on osallistunut tähän temppuiluun viimeistään vuodesta 2016 lähtien (5).

Pensalan ja syyttäjä Yrjö Reenilän temppuilusta huolimatta oikeus hylkäsi kaikki syytteet (6). Kuten Kurko osaltaan oikeudelle kertoi, luvanhaltijan on täytynyt edelleen voida luottaa vähintään siihen, että lupa on myönnetty siihen tarkoitukseen johon sitä on haettu ja ampuma-aselain 121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella luvanhaltija on lisäksi voinut uuden lain tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä, eikä asiassa, jonka käräjäoikeuden asianumero on R 18/6214, siten voikaan olla mitään epäselvää rikosoikeudellista kysymystä. Lupapäätösaineiston (7) sivulta 2 ja edelleen sivulta 3 ilmenee, että lupapäätökseen tyytymättömän on tullut toimittaa valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30. päivän kuluessa siitä kun päätös on saatu tiedoksi. Tämä osaltaan osoittaa, että mahdollista halua muuttaa lainvoimaiseksi syyskuussa 1993 tullutta hallintopäätöstä – osoittaa tyytymättömyyttä lääninhallituksen lainsäädännön tulkintaa eli siihen, että lääninhallitus on tutkinut asian ja suostunut hakemukseen – viranomaismenettelyssä lakia rikkomatta voidaan osoittaa ainoastaan hakemalla lainvoimaiseen hallintopäätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta ylimääräisellä muutoksenhaulla siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 13 luvussa säädetään. Luvanhaltijan tiedossa ei ole, että vireille olisi saatettu hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi lainvoimaisen hallintopäätöksen 527PO aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa.

Huomion arvoista on, että Reenilä otti heti Kurkon kuulemisen alussa esille käsiteltävänä olleeseen asiaan liittymättömät Kansallisen kivääriyhdistys Ry:n nettisivut, mikä osoittaa, että Reenilä oli tietoinen vireille saatetusta artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevasta asiasta syyttäjäviranomaisessa ja halusi osoittaa sen myös Kurkolle. Tämän Reenilän tempun yhtenä ilmeisenä tarkoituksena on ollut saada Kurko vastaamaan kysymyksiin syyttäjän näkemysten mukaisesti.

Reenilän manipulointiyrityksistä huolimatta Kurko kertoi oikeudenkäynnin kohteen kannalta asian oikean laidan. Kun edellä selvitetyksi tulleen lisäksi otetaan huomioon se, että Kurko oli kutsuttu asiassa R 18/6214 oikeuteen kuultavaksi jo marraskuussa 2020, mutta Reenilän vaatimuksesta jo aloitetun asian käsittelyn pääkäsittelyä siirrettiin pidettäväksi 4. helmikuuta 2021 sekä syyttäjäviranomaisen ratkaisut imaami Abbas Bahmanpourin rikosasiassa ja kansanedustaja Hussein al-Taeen rikosasiassa, ei voida välttyä vaikutelmalta, että syyttäjäkollega Raija Toiviaisen myötävaikutuksella syyttäjäkollega Juha Mikko Hämäläinen on epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä nostanut kostoksi Kurkoa vastaan syytteen, josta Kurko muiden kansalaisten tavoin sai tiedon lukemalla siitä Helsingin Sanomista 15. maaliskuuta 2021.

Kuva 1. Helsingin Sanomat (viikko 11/2021) – Trial by media operaatio Kurko

Trial by media operaatio Kurko eli suomeksi tilanne jossa median voidaan katsoa käyttävän oikeuslaitokselle kuuluvaa tuomiovaltaa näyttää jatkuvan edelleen. Valtamedian painostusta ja Kurkon maalittamista asiassa, josta voidaan tuomita korkeintaan vähäinen päiväsakkoseuraamus ja sekin kyseenalaisesti; on pidettävä hyökkäyksenä kutsuttuna asiantuntijana ampuma-aselainsäädännön valmisteluun osallistunutta ja ampuma-ase asioita koskevissa oikeudenkäynneissä asiantuntijatodistajana kuultua henkilöä kohtaan ja siten oikeudenkäyntiä Kurkoa vastaan sekä häneen kohdistettua Trial by media operaatiota voidaan pitää myös jatkumona aseluvanhaltijoiden oikeuttamisperusteiden ilmaisemista – sananvapautta kohtaan. Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Harjun toiminta joutuu myös sen johdosta suurennuslasin alle, että hänen kirjoituksensa 18. maaliskuuta 2021 koskien Kurkon oikeutta pitää hallussaan ampuma-aseita ilmentää, että hän on saanut salassa pidettävää tietoa viranomaisen rekisteristä Kurkon mahdollisista ampuma-aseista! Kaikki ampuma-aseisiin ja niiden omistajiin liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä ja niiden urkkiminen sekä levittäminen, kuten tapaus "Mika Myllylä” osaltaan osoittaa, on rangaistavaa.

Yksikään Helsingin Sanomien toimittaja ei vaivautunut paikanpäälle seuraamaan artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevan asian käsittelyä käräjäoikeuteen (8), mikä myös osaltaan viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen. Normaali ammattitoimittaja, joka työskentelee jollekin luotettavalle medialle, olisi saapunut seuraamaan asian käsittelyä käräjäoikeudessa ja kertonut artikkelissaan myös osaltaan edellä selvitetyksi tulleen ja havaittavissa olevan asian käsittelyyn poliisi- ja syyttäjäviranomaisessa vaikuttaneen. Näyttää siltä, että asiassa hääränneet toimittajiksi itseään kutsuvat kuten Lasse Kerkelä ovat toimineet päinvastoin. Kaikkein tärkeimmät tosiseikat on joko jätetty kokonaan selvittämättä, tai tiedot on hankittu, mutta pimitetty kansalaisilta. Mikä antaa viitettä siitä, että omat asenteet ja tai poliittinen agenda on kokonaan syrjäyttänyt tiedonvälityksen.

Trial by media operaatio Kurkossa on toteutettu valtamedian toimittajien jo osaltaan tavalliseksi muuttunutta käytäntöä; julkisuuteen paiskataan joku mahdollinen kohunaihe, ja sen jälkeen jää kokonaisuudessaan muiden vastuulle selvittää, mistä asiassa on kysymys, mikä alkuperäisistä väitteistä on totta, ja – ennen kaikkea – mitä toimittajat jättivät kertomatta ja näin valtamedia loppujen lopuksi likvidoi itsensä.

Käräjäoikeus on ilmoittanut antavansa asiassa ratkaisunsa 21. syyskuuta 2021, joten nähtäväksi jää tuomitseeko käräjäoikeus asiayhteydestä irrotettuja lauseita käyttäen Kurkon historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta, ottaen huomioon, että yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamista pidetään oikeusvaltioissa keskeisenä sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana oikeutena.

Tykistömies

Lisää aiheesta: UMV-lehden artikkeli – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? (23.3.2021)

Lähde: HS:n artikkeli (10.9.2021) internet osoitteessa https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008251828.html

Viitteet:

1. Pensalan ilmoitus poliisilaitokselle rikosasiasta (18.6.2020)

2. Artikkeli – Eurooppa tuhoutumassa (9.6.2020)

3. Tallenne asiantuntijatodistaja Kurkon kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)  

4. Tallenne todistaja Pensalan kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)

5. Poliisihallituksen asehallinnon lausunto POL-2016-9381 (23.6.2016)

6. Helsingin käräjäoikeuden tuomiolauselma 21/115198 (8.4.2021)

7. Turun ja Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124 aineisto (25.8.1993)

8. Sähköpostiviestit Henri R Helanto – Lasse Kerkelä (10.–11.9.2021)