Kuva 1. Metsästäjiä
Kun valta poliisihallituksessa siirtyy sukupuolelta toiselle, se ei voi olla näkymättä tavallisen ampuma-aseluvan haltijan jokapäiväisessä elämässä.
Saadun tiedon mukaan poliisijohtaja Sanna Heikinheimon johdolla lupahallintopäällikkö Hanna Piipposen ohjauksessa ja ylitarkastaja Tarja Rannan laatiman lupaharkinta linjaukseen perustuen lähes millä tahansa poliisin katsomalla syyllä ampuma-aseluvan haltijan lupa voidaan jatkossa peruuttaa.
Laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä myös liikennepako olisivat jatkossa ehdottomia ampuma-aseluvan peruuttamisperusteita.
Kiihottamisen kansanryhmää vastaan lisääminen ehdottomiin ampuma-aseluvan peruuttamisperusteisiin osaltaan osoittaa, että artikkelista (23.3.2021) – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? – luettavissa oleva hyökkäys Runo K Kurkoa ja NRA ry:tä vastaan oli mitä ilmeisimmin järjestetty siksi, että NRA:n lausunnonantajan asema Kurkon johdolla estettäisiin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" syytteellä.
Valtion taholta vainottuja – niin sanottuja "viharikollisia" voivat olla ketkä hyvänsä, jotka suhtautuvat kriittisesti esimerkiksi maahanmuuttoon, monikultturismiin tai samaa sukupuolta olevien avioliittoon.
Laiton uhkaus on erittäin helppohoitoinen matalan tutkintakynnyksen tapaus poliisille, sillä pelkästään verbaalinen kovaääninen itsensä ilmaiseminen, esimerkiksi sanominen vastaan tulevalle ostoskärryjen työntäjälle, joka on kolhinut pysäköintipaikalla ollutta autoa, että "saata... ämmä voisit katsoa eteesi” riittää poliisille syyksi hakea aseet auton omistajalta. Vastaavia tapauksia on jo ilmennyt lukuisia ja ne perustuvat poliisin tulkintaan "laittomasta uhkauksesta"! Liikennepako on todella helppo kysymys poliisille, sillä kansalainen saattaa pimeässä ja sateessa vilkkaassa liikenteessä vahingossa tönäistä vaikka polkupyöräilijää, jolloin tämän ottaman kännykkäkameran kuvan perusteella poliisi hakee auton omistajan aseet pois. Maaseudulla voi vahingossa liukkaalla kelillä kaataa jonkun postilaatikon ja jälleen kännykän kuva ja aseet vietiin.
Poliisihallituksessa valtaa aseasioissa ottaneet naiset eivät näytä olevan kovin pitkän linjan kokemusta ampuma-aselainsäädännöstä omaavia vaan heidän voidaan todeta edustavat sinällään etuoikeutettuja joiden sukulaisuus toisiin viranomaisiin on voinut mahdollistaa urakehitystä.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erittäin vaivaton keino viedä aseluvat sillä Suomen lainsäädäntöön implementoitu pykälä on huomattavasti väljemmin tulkittu kuin alkuperäinen EU:sta lähtöisin oleva. NRA ry on toiminut Suomessa jo 15 vuotta ja se perustettiin kansalaisoikeusjärjestöksi. Osa varsinkin vain pinnallisesti ampuma-aselainsäädäntöön perehtyneistä viranomaisista kokee sen kannaltaan hankala järjestönä koska se on tuonut esille viranomaisten virheitä kuten lain yläpuolelle nostetun ohjeistuksen koskien aselupien myöntämistä ja peruuttamista.
Kun poliisi katsoo, että ampuma-aseluvan haltija on syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen AseL 9:103, lievään ampuma-aserikokseen RL 41:3, metsästysrikkomukseen, luvattomaan pyyntiin RL 28:10, lupaehtorikkomukseen, piittaamattomuuteen ampuma-aseita ja vastaavia koskevien säännösten noudattamisesta (voi) poliisi peruttaa luvan.
Viranomaisen arvaamattomuutta ja lainsäädäntöön
perustumatonta salakavalaa toimintaa kuvaa osaltaan oikein hyvin se, että
artikkelissa – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? –
mainitun luvan haltija on joutunut syytetyksi ampuma-aserikoksesta sen
johdosta, että on kolmella vuosikymmenellä moitteettomasti luvan tarkoittamaan
toimintaan lupaviranomaisen valvonnassa käyttämänsä voimassa olevan
lupa-asiakirjan esittämällä ja henkilöllisyytensä todistamalla ostanut
ase-elinkeinonharjoittajilta luvan kattavaan toimitaan aseita osiksi, aseiden
osia ja patruunoita sekä pitänyt luvan edelleen takaaman oikeuttamisperusteen
nojalla hallussa ostamiaan esineitä – aseiden osia ja patruunoita
asianmukaisesti lukitussa tilassa säilyttäen. Vireille ei ole edelleenkään saatettu
hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi ko.
lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan
osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää
hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa. Ko. lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston
sisältö ja se, että ko. luvan nojalla tehtyihin hankintoihin (aseita osiksi,
aseiden osia, patruunoita) vuodesta 1993 lähtien kolmella vuosikymmenellä lupavalvontaviranomaisen
kohdistamat valvontatoimenpiteet sekä ko. luvan nojalla sittemmin valmistuneisiin
aseisiin ampuma-aseiden ja
-tarvikkeiden tarkastuksesta annetun asetuksen (656/1982) 11 §:ssä tarkoitetun
tarkastuksen jälkeen ko. luvan haltijalle erikseen
myönnetyt hallussapito ja kantoluvat, osoittavat yksiselitteisesti, että ko. lupa
on myönnetty hakemuksen mukaisesti ammattitaidon ylläpitämiseksi ja
kehittämiseksi yksityisessä harrastustarkoituksessa tarkoitettuun toimintaan.
Edellä selvitetyksi tullut sekä se, ettei yleisillä tuomioistuimilla (korkein oikeus, hovi- ja käräjäoikeudet) saati syyttäjä- tai poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä viranomaismenettelyssä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), huomioon ottaen – jokaisen kannattaa viettää hiljainen hetki sen tosiasian äärellä, että oikeudenkäytön alimpien tasojen edustajat – aluesyyttäjäviranomainen Yrjö Reenilä poliisihallituksen johtoon kuuluvan asehallintopäällikkö Mika Lehtosen johtamassa ylitarkastaja Reima Pensalan ohjauksessa pyrkii lähes 30 vuotta luvan myöntämisen jälkeen rikosprosessin kautta ja saadakseen luvanhaltijan tuomituksi ampuma-aserikoksista muuttamaan lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä muuksi kuin mitä ko. lupa-asiakirjoista sekä lupavalvontaviranomaisen ko. luvan toimintaan kohdistuneista valvontakäytännöistä yksiselitteisesti ilmenee.
Lainsäädäntöön perustumattomien linjausten laatiminen ja niiden noudattaminen osoittavat piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä sekä julkisen vallan käyttö muuhun kuin mihin lainsäätäjä on tarkoittanut. Tämä osaltaan ilmentää epäasiallisen työtuttavuuksien joukkuehengen mahdollistamaa rakenteellista korruptiota. On täysin ymmärrettävää, että lainsäädäntöön perustumattomien sääntelyjen käyttöön ottaminen tulee kohdistumaan erityisesti myös maaseudulla asuviin kansalaisiin ja mahdollisuus uudenlaisen kyttäyskulttuurin muodostumiseen on yksi linjauksen ilmiselvä tarkoitus. Ja tulee johtamaan luvallisten aseiden mielivaltaisen pois ottamisen lisääntymiseen.
Kuva 2. Poliisin ottamia aseita
Epämiellyttävä jahtikaveri voidaan nyt helposti käräyttää ja nopean ajoneuvon omistaja on potentiaalinen rikollinen poliisille! Voimassa olevien lakien tulee riittää poliisille, lainsäädäntöön perustumattomien ohjeiden kanssa toimiminen ja toimivaltaan perustumattoman vallan käyttäminen on omiaan edelleen lisäämään epäluottamusta poliisin toimintaan.
Tykistömies
