3. Valtionsyyttäjä Mika Appelsinin ilmeinen lain rikkominen

1. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätöksen mukaisesti ja johdolla syyttäjäviranomaiselta on pyydetty EOAK/130/2021 asian tutkimiseksi tarvittava selvitys.

2. Selvitykseen (22.3.2021) on harhaanjohtavasti kirjattu: ”jää jossain määrin epäselväksi, onko kyse siitä, että Y ei ole jostain syystä (esimerkiksi viestien ohjautumisesta roskapostikansioon tms. syy) saanut lainkaan lähetettyjä diaarilehtiä vai siitä, että Y olisi halunnut jotain sellaista tietoa, mitä valtakunnansyyttäjän toimiston diaarista ei ole saatavissa.”, eikä tällaisesta tilanteesta ole kysymys. Oikeusvaltiossa virkatoiminnan täytyy jo luonteensa puolesta olla mahdollisimman todisteellista. Virkatointen todistettavuus on jo sinänsä tärkeä oikeusturvan ja luottamuksen tae, mutta syyttäjäviranomainen ei ole esittänyt näyttöä siitä, että olisi pyrkinyt toimittamaan asian 374/21/20 diaaria kyseessä olevalla ajanjaksolla.

Kyse on siitä, että syyttäjäviranomainen on ensin 19. elokuuta 2020 ja viimeisen kerran 2. tammikuuta 2021 vastaanottanut asian 374/21/20 diaarin saamista koskevan pyynnön, mutta jättänyt sen etupäässä Appelsinin johdolla käsittelemättä asianmukaisen asianosaisjulkisuuden toteutumisen edellyttämällä tavalla ylittäen moninkertaisesti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 14 §:ssä säädetyn kuukauden ehdottoman määräajan asiakirjan antamiselle. Kysymys on siis selvästä lain rikkomisesta.

3. Selvityksestä ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut vääriin johtopäätöksiin. Selvityksen laatija näyttää päätyneen selvityksessään virheellisiin johtopäätöksiin ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomiota pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

4. Koska selvityspyyntömenettely rinnastuu varsinaista esitutkintaa edeltäviin alustaviin puhutteluihin, selvityksen laatija Appelsinilla ei ole totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen (itsekriminointisuoja), eikä ilmeisen epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä selvitykseen lisätty apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen allekirjoitus lisää Appelsinin totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen.

5. Selvityspyynnöllä pyydetään selostamaan asiaan vaikuttavat tosiasiat. Ottaen huomioon, että virkamiehen virkavastuullaan antamiin lausumiin yleensä liittyy luotettavuus olettama ja niiden oletetaan olevan totta, voidaan kysyä ”onko oman alaisen lain rikkomisen kiistämispyrkimyksen tukeminen taktisesti viisasta ja mitä se kertoo apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappen arvostelukyvystä” kun Rappen olisi pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä.

6. Asian 374/21/20 käsittelijänä Appelsin on ensijaisesti vastuussa siitä, että syyttäjäviranomaisessa vastaanotetuista pyynnöistä piittaamatta pyydettyä asiakirjaa ei annettu yli viiteen kuukauteen ja siten Appelsinin voidaan todeta syyllistyneen rikoslain 40 luvussa tarkoitulla tavalla virkarikokseen laiminlyömällä velvollisuutensa huolehtia siitä, että asiakirjapyyntö käsitellään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyssä määräajassa.

Nimimerkki: KukaMitäHäh

1. Mikä on julkista valtaa käyttäville Appelsineille todellisuudessa tärkeää

Kirjoituksessa (6.4.2021) Ilta Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin esittää huolensa siitä, mihin valtion virastoissa aikaa ja veronmaksajien rahoja käytetään.

Kuva. Ulla ja Mika Appelsin linnan juhlissa

Valtakunnansyyttäjän toimistossa, jossa Ullan puoliso Mika Appelsin on valtionsyyttäjän virassa, on 4. elokuuta 2020 lähtien ollut jäljempänä luettavissa olevan kantelun johdosta vireille aluesyyttäjän ilmeisen virheellistä ratkaisua koskeva muutosharkinta-asia 374/21/20, jonka käsittelijä Mika on. Mika on 26. elokuuta 2020 todennut käsittelyn kestävän 3 – 4 kuukautta.

Oikeudellisesti yksinkertainen rikosuhreja koskeva muutosharkinta-asia 374/21/20 on ollut Mikan käsiteltävänä jo yli 8 kuukautta ja on edelleen käsittelemättä.

Jos rikosasioissa uhrin aseman ajatteleminen on edelleen Ullalle erittäin tärkeää, niin Ulla voi kysyä julkisesti myös puolisoltaan, mihin tämä ylipäänsä käyttää aikaansa – ja siis veronmaksajien rahoja valtakunnansyyttäjän toimistossa.

Nimimerkki: KukaMitäHäh

KANTELU ALUESYYTTÄJÄN VIRHEELLISEN RATKAISUN JOHDOSTA (4.8.2020)

T₁) Täydennetty 19. elokuuta 2020

1. Syyttäjäalueen päiväkirjaan (Liite A) kirjatun perusteella törkeä kunnianloukkausrikosasia on jaettu aluesyyttäjälle (Lotta Eriksson) 6. helmikuuta 2020 ja tämä on lopettanut esitutkinnan seuraavana päivänä ilmeisen vastahakoisena käsitellä asiaa miltään osin vakavasti. Aluesyyttäjän ratkaisusta (Liite B) ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut väärään lopputulokseen. Perustelujen mukaan virheelliseen ratkaisuun on päädytty ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomioita pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

2. Aluesyyttäjän ratkaisuun ei ole kirjattu hänen käytössään olleiden asiakirjojen yksilöiviä tunnistetietoja, mikä osoittaa peittelyä. Sen sijaan ratkaisuun on kirjattu: ”Pajula on selvittänyt vuonna 2013 tehdyn kotietsinnän kulkua päämiehensä näkökulmasta”. Tällaisesta tilanteesta ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa kuitenkaan ole kysymys. Oikeudenkäyntiavustaja ei ole maininnut sanaa kotietsintä, saati, että hän puheenvuorossaan lausuu: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” ja ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” muuna tietona kuin faktana. Kyseisten lauseiden esittämisen yhteydessä oikeudenkäyntiavustaja ei ilmaissut, että kyse on hänen poliisirikoksista epäillyn päämiehensä taikka jonkun muun mielipiteestä tai, että kyse ei ole hänen juristina esittämistä faktatiedoista. Tämä on todettavissa muun muassa esitutkintaviranomaisen käräjäoikeuden tallenteesta toteuttamasta litteroinnista – 5650_R_45188_19 oikeudenkäynti 1. osa / (Liite 1 / sivut 34 – 99).

Mikäli oikeudenkäyntiavustajan lausumat halutaan ja voidaan tulkita siten, että hän on selvittänyt poliisirikoksista syytteessä olevan vastaajan näkökulmasta tehtyä kotietsintää, osoittaa poliisilaitoksen vastaukseen (Liite 2) kirjattu: ”Kotietsintää ei ole suoritettu”, että oikeudenkäyntiavustaja on myös tältä osin esittänyt valheellisen tiedon tai vihjauksen.

Merkitystä asiassa ei myöskään ole sillä, mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun muun tiedossa on ollut, sillä rikoslain 24 luvun 9 ja 10 §:n mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön. Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut)

Toisin kuin aluesyyttäjän ratkaisun sivulle 3/2. kappale on valheellisesti kirjattu, hovioikeuden tuomiossa 15/121173 (Liite 1 / sivut 5 – 16) ei ole todettu, ”että asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa Puolustusvoimille kuuluviin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin”.

3. Viranomaisen pyrkimystä sotkea asiaa sekä aikaisempien tapahtumien tapahtumainkulkua jälkikäteen muun muassa asiaan vaikuttamattomia seikkoja ja perättömiä tietoja ratkaisuun kirjaamalla, on pidettävä vähintään osoituksena kielteisiä muotoja saaneesta työtuttavuuksien ”joukkuehengestä” oikeudenkäyntiavustajan – entisen syyttäjäsiskon puolesta. Kielteisiä muotoja saanut työtuttavuuksien joukkuehenki – epäasiallinen kollegiaalisuus on usein inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää käytettäessä julkista valtaa virkatehtävissä.

4. Oikeudenkäyntiavustaja oli perehtynyt haastehakemusasiakirjoihin (Liite 3 ja 4) sekä muun muassa niiden liiteasiakirjoina oleviin asianomistaja X:n aselupa-asiakirjoihin (Liite 5, 6 ja 7). Oikeudenkäyntiavustaja oli perehtynyt hovioikeuden 13. toukokuuta 2015 antamaan tuomioon 15/121173 sekä Korkeimman oikeuden 18. lokakuuta 2017 antamaan ratkaisuun 1972 (Liite 8) ja liittänyt ne 20. kesäkuuta 2018 laatimaansa vastaukseen rikosasiassa R 18/2310 (Liite 1 / sivu 23) sekä vielä uudestaan perehtynyt hovioikeuden tuomioon sekä Korkeimman oikeuden ratkaisuun ja liittänyt ne 6. syyskuuta 2018 laatimaansa vastaukseen rikosasiassa R 18/3315 (Liite 1 / sivu 32) ja toimittanut edellä mainitut vastaukset käräjäoikeudelle.

a. Hovioikeus on tuomiossaan 15/121173 hylännyt syytteen väitettyjen Puolustusvoimien esineiden osalta. Tältä osin hovioikeuden tuomio on ollut lainvoimainen 15. heinäkuuta 2015 lähtien.

b. Korkein oikeus totesi, että X on voinut luottaa siihen että hänen asesepän lupansa 527PO on myönnetty siihen tarkoitukseen kuin hän on lupahakemuksessaan esittänyt, eikä hän näin ollen ole syyllistynyt siihen rikokseen josta häntä on syytetty. Korkein oikeus on pitänyt olennaisena niitä olosuhteita, joissa X:n asesepän lupa 527PO on myönnetty, millaista selvitystä on edellytetty ja millaista käytäntöä on noudatettu. Korkein oikeus totesi edelleen, että ”Korkein oikeus katsoo X:n esittämän uuden selvityksen osoittavan, että hän on hakenut kysymyksessä olevaa lupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan. Luvan myöntämistä koskevasta lääninhallituksen päätöksestä ei selvästi ilmene, että lupa olisi myönnetty muuhun kuin lupahakemuksesta ilmenneeseen tarkoitukseen. Nämä seikat tukevat X:n väitettä siitä, että lupa on alun perin myönnetty muuhun kuin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaan ampuma-aseiden valmistamiseen ja korjaamiseen. Mainittujen seikkojen perusteella on vähintäänkin perusteita katsoa, että X on voinut perustellusti saada tällaisen käsityksen hänelle myönnetyn luvan sisällöstä. Ampuma-aselain 121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella X on lisäksi voinut uuden lain tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä. Myös X:n hakemuksensa tueksi esittämä uusi selvitys, joka osoittaa asealan elinkeinonharjoittajien myyneen hänelle ampumatarvikkeita vuonna 1993 myönnetyn luvan perusteella, viittaa siihen, että X:n käsitys hänelle myönnetyn luvan sisällöstä on vastannut muidenkin asealalla toimivien käsitystä. X:n käsitystä luvan sisällöstä tukee sekin, että hänen lupahakemuksensa liiteluettelosta on yliviivattu sanat ”Kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote”. Tällaisia, elinkeinotoimintaan viittaavia asiakirjoja ei ole esitetty X:ltä myöskään vaaditun.”

c. Korkein oikeus on purkanut hovioikeuden tuomion 15/121173 ja käräjäoikeuden tuomion 14/125720 niiltä osin kuin X oli tuomittu rangaistukseen ampuma-aserikoksesta, tuomittu menettämään valtiolle aseita, aseiden osia ja patruunoita sekä velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia.

d. Lakiasiaintoimisto Pajula & Co Oy:n lasku (Liite 9) osoittaa, että hakemusasiakirjojen aineisto (Liite 6) ja lupapäätös 527PO (Liite 7) ovat olleet oikeudenkäyntiavustajan käytössä viimeistään 9. heinäkuuta 2018 lähtien. Hakemusasiakirjojen aineiston sivulta 10 nähdään, että X on hakenut ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi harrastusmielessä. Aineiston sivulta 12 – lupahakemuksesta on tarpeettomana yliviivattu kaikki elinkeinotoimintaan liittyvä: ”Toiminimi, jäljennös yhtiöjärjestyksestä, kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote” yksityiseen harrastustarkoitukseen haettavaan lupaan kuulumattomina, eikä sellaisia ole olemassa. Aineiston sivulta 6 nähdään, että Turun ja Porin lääninhallitus on pyytänyt Turun poliisilaitokselta lausunnon edellä mainittua lupahakemusta koskevassa asiassa. Aineiston sivulle 5 – poliisilaitoksen lausuntoon on kirjattu: ”Turun poliisilaitos ilmoittaa lausuntonaan, ettei sillä ole mitään huomautettavaa hakijan henkilökohtaisten ominaisuuksien eikä myöskään hakemuksen suhteen muutoinkaan”.

e. Aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan lupa myönnettiin lupahakemuksessa yksilöityyn tarkoitukseen siinä laajuudessa kuin lupaviranomainen harkitsi. Lupapäätöksen (Liite 7) kohtaan ”ASIA” on kirjattu: ”Ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupahakemus” ja kohtaan ”PÄÄTÖS” ensimmäiseksi lauseeksi on kirjattu: ”Lääninhallitus on tutkinut asian ja suostuu hakemukseen”. Tämä osoittaa, että lääninhallitus on myöntänyt X:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan lupahakemuksen mukaisesti metsästys-, urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityisessä harrastustarkoituksessa ja sitä osoittaa myös se, että lupapäätöksessä asiaan sovellettuna lainkohtana on viitattu ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain (33/1933) 1 §:n 1 momenttiin, joka koskee ampuma-aseiden ja ampumatarpeiden harrastustarkoitusta varten hankkimiseen ja hallussapitoon sekä valmistukseen annettavaa lupaa.

f. Ampuma-aselain 11 luvun (Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset) 121 §:n mukaan aikaisemman lain nojalla annetut ampuma-aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin liittyvät luvat jäävät lupaehtoineen voimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymäsäännöksen perusteella lupapäätös 527PO on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä.

g. Luvan 527PO nojalla hankittujen ja hallussa pidettyjen esineiden: aseiden, aseiden osien ja ampumatarvikkeiden (patruunoiden, nallien, ruudin) hallussa pitämiselle ei ole lupaehtoihin taikka lupaa koskevaan lainsäädäntöön kirjattu hallussapitoaikaan tai tulostavoitteisiin – valmistamiseen tai muuntamiseen – sidottuja ehtoja.

h. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 9 §:n mukaan tarkemmat määräykset ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetaan asetuksella.  Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen (34/1933) 25 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseiden hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa oikeuttaa hankkimaan luvassa tarkoitettuun aseeseen soveltuvia ampumatarpeita.

i. Myös ampuma-aselain 87 §:n nojalla yksityinen valmistuslupa, jollainen lupa 527PO yksityisen harrastustarkoituksensa osalta on, oikeuttaa hankkimaan ja pitämään hallussa sellaisia patruunoita, jotka soveltuvat käytettäväksi luvan mukaisissa aseissa, ja aseissa, jotka luvan haltija on oikeutettu lainaamaan.

5. Rikosasian R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan selvitetyksi puheenjohtajalle, lautamiehille, oikeudenkäyntiavustajalle, medialle ja yleisölle, että asianomistaja Y säilytti 7.65 Browning (50 kpl) ja 7.62x25 Tokarev (47 kpl) patruunoita sekä Puolustusvoimista asianomistaja Y:lle ampumaharjoittelukäyttöön luovutettuja .22 cal. long rifle patruunoita (217 kpl) asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013 (Liite 1 / sivut 34 – 99). Asianomistaja X oli oikeutettu pitämään hallussaan edellä mainittuja patruunoita niin hallussapito- ja kantolupiensa kuin asianomistaja X:lle lupahakemuksen mukaisesti metsästys-, urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityiseen harrastustarkoitukseen myönnetyn luvan 527PO nojalla. Viimeksi mainitun luvan nojalla asianomistaja X:llä oli oikeus pitää hallussaan myös edellä mainittujen asetyyppien aseita sekä aseiden osia, sillä lupapäätöksessä asianomistaja X on velvoitettu henkilökohtaisesti huolehtimaan siitä, että aseet säilytetään siten, etteivät ne joudu sivullisiin käsiin.

6. Edellä mainitut tosiseikat ja oikeusohjeet olivat oikeudenkäyntiavustajan tiedossa kun tämä esitti 11. lokakuuta 2018 valheellisen tiedon ja vihjauksen viitaten asianomistaja X:ä ja asianomistaja Y:tä koskevaan pöytäkirjaan 8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta (5.11.2013) (Liite 10) takavarikkoon kirjattuihin aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin: ”asianomistajalla X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” sekä ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” (Liite 1 / sivu 33 – 99).

Se, että oikeudenkäyntiavustaja on perehtynyt useiden kuukausien ajan oikeudenkäyntiasiakirjoihin ennen kuin hän esitti valheelliseksi tietämänsä tiedon ja vihjauksen tuomioistuimessa, osoittaa vakaata harkintaa ja suunnitelmallisuutta.

7. Rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315 pääkäsittelyssä tuomioistuin antoi haasteasiakirjat reaaliaikaisesti median edustajille seuraavasti:

”Pj: Sihteeri ilmoitti, että täällä on useat mediat on tiedustellut näitä… he pyytää haastehakemuksia, onk Valolla mitään sitä vastaan, et nää lähetetään tiedoksi.

Valo: Saa antaa, joo.

Pj: Ja jos vastaus olis ollu toinen, niin me olis annettu ne silti. Mä vaan tarkotan tätä niinku kysyä oikeastaa tiedottaan. Pistä menemään.” (Liite 11).

8. On syytä huomioida, että kunnianloukkaus ei edellytä sitä, että loukattu henkilö on mainittu nimeltä, kunhan ainakin osa viestin vastaanottajista pystyy tunnistamaan kyseessä olevan henkilön. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut) Koska on kiistatonta, että puolustusvälineteollisuutta ja maanpuolustusta moitteettomasti palvelleella asianomistaja X:llä (Liite 6 / sivu 11, Liite 12 ja 13) oli säilytyksessä täysin laillisesti asianomistaja Y:n patruunoita, jotka ovat peräisin Puolustusvoimista, on oikeudenkäyntiavustaja esittänyt tuomioistuimelle, medialle ja yleisölle valheellisen vihjauksen siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta Puolustusvoimista olisi lain vastaisesti päätynyt esineitä asianomistaja X:lle säilytettäväksi. Tätä oikeudenkäyntiavustajan esittämää asejärjestelmätekniikan asiantuntija asianomistaja X:n lisäksi asianomistaja Y:n kohdistunutta vihjausta on pidettävä rikoslain 24 luvun 10 §:n tarkoittamana kunnianloukkauksena, sillä teko on loukannut törkeällä tavalla myös moitteettomasti koko ammattisotilaan uran Puolustusvoimissa palvelleen upseerin kunniaa (Liite14).

9. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 9 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Momentin 1 kohdan mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön.

- Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu.

- Tiedon tai vihjauksen sisällölle ei valheellisuuden lisäksi ole 1 kohdassa asetettu muita vaatimuksia kuin että sen esittäminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa.

- Kysymyksessä voi olla väite syyllistymisestä rikokseen tai muuhun moitittavaan tekoon, kuten vuoden 2000 uudistusta edeltäneen lain herjaussäännöksessäkin.

- Momentin 2 kohdan sanonnalla "halventaa" on tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa.

- Kunnianloukkaus saattaa kohdistua johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan.

- Tällaisessa tapauksessa asianomistajia olisivat kaikki ne, joihin kunnianloukkauksen vaikutukset ulottuvat.

- Kunnianloukkausrikokset yksiköityvät loukattujen henkilöiden mukaan. Jos menettelyllä syyllistytään useaan henkilöön nähden kunnianloukkaukseen, kyseessä on useita kunnianloukkausrikoksia.

10. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 10 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Törkeä kunnianloukkaus olisi kunnianloukkausrikosten moitittavampi tekomuoto. Törkeänä kunnianloukkauksena voidaan rangaista vain teko, joka on täyttänyt perussäännöksen, kunnianloukkauksen 1 momentin tunnusmerkistön. Lisäksi törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitseminen edellyttää ankaroittamisperusteen käsillä oloa ja törkeiltä tekomuodoilta edellytettävän kokonaistörkeysvaatimuksen toteutumista.

- Ankaroittamisperuste olisi sama kuin törkeässä yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä. Ankaroittamisperusteena olisi ensinnäkin se, että kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä. Toiseksi ankaroittamisperusteena olisi erityisen suuren vahingon aiheuttaminen kunnianloukkauksessa. Perusteiden sisältöä on selvitetty törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä.

- Nimenomaisena ankaroittamisperusteena ei törkeässä kunnianloukkauksessa enää olisi se, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville.

- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun muassa valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen taikka halventamisen syy ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Kokonaistörkeyttä lisää esimerkiksi se, että tiedon levittämisen tarkoituksena ei ole ollut minkään merkityksellisen asian käsitteleminen, vaan puhdas vahingon aiheuttaminen loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Joissakin tapauksissa selkeästi perättömät henkilöä tai tämän ammattitoimintaa koskevat tiedot voivat vakavasti uhata tämän mainetta tai asemaa yhteisössä.

11. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 8a§ (Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Ankaroittamisperusteena olisi myös erityisen suuren vahingon aiheuttaminen. Vahingolla tarkoitetaan tässä taloudellisen vahingon ohella muutakin sellaista vahinkoa, jota ei voida pitää lainkohdassa mainittuna kärsimyksenä. Erityisen suurta vahinkoa saattaisi siten aiheutua esimerkiksi sille, jonka työuralla eteneminen olennaisesti vaikeutuu tai estyy kokonaan taikka joka menettää tärkeitä koulutusmahdollisuuksia tai yhteiskunnallisen arvonantonsa.

- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun muassa ilmaisun laatu ja sisältö, se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa esitettyjen tietojen perusteella, esityksen tyylilaji sekä tiedon, vihjauksen esittämisen syy ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Esimerkiksi teon shikaaniluonteisuus ja vahingoittamistarkoitus lisäävät teon kokonaistörkeyttä.

12. Oikeudenkäyntiavustaja on toiminut Y:tä asianomistajana koskevan rikosasian R 18/2310 sekä X:ää asianomistajana koskevan rikosasian R 18/3315 vastaajan oikeudenkäyntiavustajana, ja esittänyt siinä valheellisen tiedon tai vihjauksen

A) siitä, että asianomistaja X:n halussa on ollut luvatta Puolustusvoimien esineitä (aseita, aseiden osia ja patruunoita) ja samalla

B) siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta olisi lain vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista esineitä asianomistaja X:lle luvatta säilytettäväksi sekä

C) siitä, että X:n syyllisyys ampuma-aserikoksiin on selvitetty.

A-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” voidaan ymmärtää vain siten, että asianomistaja X:n hallusta on tavattu 23. heinäkuuta 2013 esineitä, joiden omistaja ja haltija on Puolustusvoimat, ja jotka ovat päätyneet asianomistaja X:lle lainvastaisesti (anastuksen seurauksena tai muutoin) ja olleet asianomistaja X:n hallussa lainvastaisesti ilman, että asianomistaja X:llä on ollut hallussaan olleisiin aseisiin, aseiden osiin ja patruunoihin, niiden hallussa pitämiseen oikeuttavaa lupaa.

B-kohdassa tarkoitettu valheellinen vihjaus: ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” voidaan ymmärtää vain siten, että asianomistaja Y:n kautta on lain vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista esineitä asianomistaja X:n asekaappiin säilytettäväksi, sillä asianomistaja Y on kertonut jo 21. tammikuuta 2015 hovioikeudessa todistajana kuultuna, että hän säilytti Puolustusvoimien leimoilla varustettuja esineitä asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013. Ja rikosasian R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan suullisesti selvitetyksi läsnä olleille, että asianomistaja Y säilytti Puolustusvoimista peräisin olevia esineitä asianomistaja X:n asekaapissa.

C-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” sekä ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” on esitetty siten, että asianomistaja X:n syyllisyys ampuma-aserikoksiin on selvitetty.

Kyseisten A-, B- ja C-kohdassa tarkoitettujen valheellisten tietojen ja vihjausten esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen, asianomistajien halventaminen ja ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa asianomistajille sekä heihin kohdistuvaa halveksuntaa.

13. Aluesyyttäjän käsitys normaalista ja hyväksyttävästä toiminnasta rikosten tutkinnassa ei vastaa Esitutkintalain 4 luvun periaatteita. Jättämällä oikeudenkäyntiavustajan itselle tai toiselle hankkiman hyödyn ja toiselle aiheuttaman vahingon tarkastelun selvittämättä, on aluesyyttäjä samalla estänyt asianomistajia esittämästä esitutkinnassa näyttöä asiassa.

Kyse on siitä, että asiat on virkatoiminnassa rakennettu sekä yritetty rakentaa näyttämään muulta kuin mistä todellisuudessa on kysymys ja tämän jälkeen aluesyyttäjä on tulkinnut lakia virheellisesti vastoin lainsäätäjän tarkoittamaa siten, että kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen riippuisi esitystavasta tai siitä mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun muun tiedossa on ollut. Tämä kestämätön tulkinta mahdollistaa valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen ilman seuraamuksia.

Aluesyyttäjän kestämättömän tulkinnan voidaan todeta olevan rikokseen – valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämiseen tuomioistuimissa kannustava – mutta kunnianloukkauksia se ei tee tyhjiksi.

14. Oikeudenkäyntiavustajan tehtävä ei ole pelkästään päämiehensä edustaminen ja tämän asian ajaminen, vaan hänellä on velvollisuuksia myös yhteiskuntaa ja aineellista totuutta kohtaan. Oikeudenkäyntiavustajan totuusvelvollisuus on olemassa myös silloin, kun hän avustaa poliisirikoksista epäiltyä vastaajaa. Oikeudenkäyntiavustajan tulee olla antamatta tuomioistuimelle lausumia, jotka hän tietää paikkansapitämättömiksi, sekä kiistämättä, minkä tietää todeksi. (Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) 8 § 1 momentti, kohta 17) Tämä siis siitä huolimatta, että vastaajalla on lähtökohtaisesti oikeus valehdella.

Oikeudenkäyntiavustajan teot on tehty käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta, ja tekoja on niiden suunnitelmallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeinä.

15. Edellä todetuin perustein ja ottaen huomioon tekijän asema, tekopaikka, teon luonne ja konteksti sekä mitä oikeudenkäyntiavustajan tiedossa on 11. lokakuuta 2018 ollut, kunnianloukkausten esitutkintaa ei voi rajoittaa tunnusmerkistötekijöiden puutteen vuoksi taikka muullakaan perusteella, sillä tässä jos missä myös erittäin tärkeä yleinen etu vaatii, että esitutkinta toimitetaan asianomistajiin kohdistuneista kunnianloukkauksista.

16. Oikeudenkäyntiavustajan tekojen osalta on ensisijaisesti syytä epäillä asianomistajiin kohdistunutta rikoslain 24 luvun 10 §:ssä tarkoitettua törkeää kunnianloukkausta, sillä tuomioistuimessa rikosasioiden pääkäsittelyssä vastaajan oikeudenkäyntiavustajan asianomistajiin kohdistamien valheellisten tietojen ja vihjauksien esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen.

17. Ottaen huomion sen, että rikoslain 24 luvun 9 §:ssä tarkoitetun kunnianloukkauksen syyteoikeus voi oikeudenkäyntiavustajan osalta vanhentua 11. lokakuuta 2020. Valtakunnansyyttäjä ryhtynee kantelun johdosta pikaisesti toimenpiteisiin, joihin on aihetta rikosvastuun ja asianomistajien oikeusturvan toteutumisen ja yleisen edun kannalta sekä lain noudattamiseksi syyttäjälaitoksessa lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

Ennen kaikkea T₁) asianomistajina rangaistusta vaativilla uhreilla (Liite C) on oikeus luottaa siihen, ettei tutkinnassa tapahdu virheitä, joiden vuoksi rikosasia voi jäädä luotettavasti selvittämättä.

18. Korkeimman oikeuden antamasta ohjauksesta, käräjäoikeus on sittemmin tutkinut X:ää koskevaa väitettä ampuma-aserikoksesta uudelleen ja todennut, ettei X ole voinutkaan syyllistyä ampuma-aserikokseen ja hylännyt syytteen. Sitten hovioikeus on tutkinut väitettä uudelleen, mutta muuttanut käräjäoikeuden tuomiolauselmaa vain X:n muutoshakemuksen johdosta siten, että valtio velvoitettiin käräjäoikeuden määräämän lisäksi korvaamaan lisää oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeuden tuomio 14/125720 ja hovioikeuden tuomio 15/121173 olivat siten virheellisiä, kuin sittemmin samasta käräjä- ja hovioikeudesta annettujen päinvastaisten tuomioiden lainvoimaiset tuomiolauselmat (Liite 15 ja 16) osoittavat. Tämä oli toki nähtävissä jo Korkeimman oikeuden ratkaisusta (Liite 8) ja jo ennen sitäkin nykyisestä ampuma-aselaista (1/1998) ja aikaisemmin ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetusta laista (33/1933), tulkittaessa niitä niiden tarkoituksen mukaisesti, lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

19. Pyydän, että aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevat tiedonannot toimitetaan minulle sähköpostitse tai sähköisenä viestinä.

Asianomistaja Y

Liitteet

A. Länsi-Suomen syyttäjäalueen päiväkirja E 20/3062 (4.3.2020)

B. Aluesyyttäjän ratkaisu 20/760 (7.2.2020)

C. Tutkintailmoitus 5650/R/45188/19 (12.8.2019)

1. Aluesyyttäjän 1.4.2020 toimittaman tiedon mukaan hänen käytössään olleet asiakirjat

2. Poliisilaitoksen vastaus tietopyyntöön (28.11.2019)

3. Täydennetty haastehakemus rikosasiassa R 18/2310 (6.7.2018)

4. Haastehakemus rikosasiassa (18.7.2018)

5. Aseiden hallussapito- ja kantoluvat (3/1985), (8/1985), (162/90), (148/94)

6. Turun ja Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124 aineisto (25.8.1993)

7. Ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupa 527PO (25.8.1993)

8. Korkeimman oikeuden päätös 1972 (18.10.2017)

9. Lakiasiaintoimisto Pajula Co & Oy:n lasku (11.10.2018)

10. Pöytäkirja 8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta (5.11.2013)

11. Tuomioistuin antaa rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315 haasteasiakirjat medialle (21 s.) (11.10.2018)

12. X:n sodan ajan esimiehen lausunto (2.12.2012)

13. X:n työtodistus (15.3.2013)

14. Y:n nimikirjanote (30.6.1994)

15. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolauselma 19/108316 (26.2.2019)

16. Turun hovioikeuden tuomiolauselma 20/114364 (9.4.2020)