11. Törkeitä kunnialoukkausrikosasioita koskevan oikeudenkäynnin valmisteluistunnon anatomiaa

Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa pidettiin oikeudenkäyntiavustaja Paula Pajulaa vastaajana koskevien 11.10.2018 tapahtuneiden törkeiden kunnialoukkausrikosasioiden R 20/3898 valmisteluistunto 11.11.2021.

1. Aluksi hieman taustaa liittyen törkeiden kunnialoukkausrikosasioiden käsittelyyn käräjäoikeudessa. Haastemies on toimittanut haastehakemuksen Pajulalle 11.9.2020, mikä osoittaa, että käräjäoikeus on viran puolesta (ex officio) tutkinut asianomistajien syyteoikeuden viimeistään vuoden 2020 syyskuussa, eikä haastehakemuksen rikosoikeudellinen substanssi ole tämän jälkeen muuttunut. Huomionarvoista on, että käräjäoikeus ei ole kuitenkaan rikosasioissa pääsääntöisesti noudatettavan käytännön mukaisesti kehottanut vastaaja Pajulaa syyskuussa 2020 vastaamaan kirjallisesti haastehakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin.

Pajulaa vastaajana koskevat törkeät kunnialoukkausrikosasiat on jaettu käräjätuomari Kirsi Helena Toivoniemen käsiteltäväksi 6.4.2021, mutta käräjätuomari Toivoniemi ei ole keväällä 2021 kehottanut Pajulaa vastaamaan kirjallisesti haastehakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin, mikä osaltaan osoittaa valmistelun luonteen eli sen ettei ole ollut tarkoitustakaan valmistella käsittelyn sujuvuutta selvittämällä madollisimman aikaisessa vaiheessa kirjallisessa valmistelussa riitaisia seikkoja. Syykin on ilmeinen, mitä kauemmin vastaaja Pajula voi olla ottamatta kantaa esitettyihin vaatimuksiin, sitä vaikeampi asianomistajien on valmistautua esittämään näyttöä Pajulan syyllisyydestä valmistelu- ja pääkäsittelyistunnossa. Sen sijaan käräjätuomari Toivoniemi kehotti 30.9.2021 asianomistajia täydentämään haastehakemusta korvausvaatimusten osalta. Asianomistajat täydensivät haastehakemuksia korvausvaatimusten osalta määräaikaan mennessä sekä varasivat mahdollisten Pajulan taholta esitettävien väitteiden johdosta mahdollisuuden todistelun täydentämiseen.

Asianomistajien täydentämien haastehakemusten (joissa rikosoikeudellinen substanssi ei edelleenkään muuttunut) jälkeen käräjätuomari Toivoniemi pyysi Pajulaa antamaan ennakkovastauksen haastehakemuksiin. Pajula ennakkovastauksen asianomistajien avustajat ottivat vastaan vasta maanantaina 8.11.2021. Ennakkovastaukseen oli muun muassa valheellisesti kirjattu: ”Olen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa pitämässäni puheenvuorossa selvittänyt vuonna 2013 tehdyn kotietsinnän kulkua ainoastaan ja vain päämieheni Ilkka Leinon näkökulmasta katsottuna.” Tällaisesta tilanteesta ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa kuitenkaan ole kysymys. Pajula ei ole maininnut sanaa kotietsintä, saati, että hän puheenvuorossaan lausuu: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoimien tämmöisiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” ja ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” muuna tietona kuin faktana. Viimeksi mainittujen lauseiden esittämisen yhteydessä 11.10.2018 Pajula ei ilmaissut, että kyse on hänen poliisirikoksista epäillyn päämiehensä mielipiteestä tai, että kyse ei ole hänen totuusvelvollisena oikeudenkäyntiavustajan tehtävässä esittämistä faktatiedoista.

Pajulan ennakkovastauksessa esitettyjen väitteiden johdosta asianomistajat täydensivät todistelua sekä kirjallisesti 9.11.2021 että myös suullisesti valmisteluistunnossa 11.11.2021.

Käräjätuomari Toivoniemen laatiman ja asianomistajien avustajille 10.11.2021 noin klo 15.30 lähetetyn yhteenvedon sivulle 1 on ensimmäiseksi kysymykseksi kirjattu: ”Onko syyteoikeus riidaton?”, vaikka asianomistajien syyteoikeuden olemassaolo on viran puolesta (ex officio) tutkittu jo noin 14 kuukautta aiemmin.

2. Kun valmisteluistunnon alussa läsnäolijat oli todettu, ilmoitti asianomistaja käräjätuomari Toivoniemen menettelyä koskevasta kanteluasiasta. Ilmoitus koski sitä, että käräjätuomari Toivoniemi on toiminut asianomistajaa asianomistajana koskevan rikosasian käsittelijänä Kanta-Hämeen käräjäoikeuden käräjätuomarin virassa ajanjaksolla 4.1.2019 – 8.4.2021 ja siinä mainitussa lainvoimaista hallintolupapäätöstä koskevassa rekisterimerkintärikosasiassa pyytänyt, ottanut vastaan ja liittänyt Poliisihallituksen lausumia ko. rikosasian aineistoon vuoden 2020 aikana, välittämättä siitä, että Poliisihallitus ei ole ko. rikosasian asianosainen sekä siitä, ettei poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin viranomaismenettelyssä (perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti). Näin käräjätuomari Toivoniemi on omien sääntöjen mukaan pyytänyt, ottanut vastaan ja liittänyt Poliisihallituksen lausumia ko. rikosasian aineistoon – oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n 1 ja tai 2 kohdassa tarkoitettua näyttöä, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

Ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen käräjätuomari Toivoniemi määräsi tauon, joka kesti noin 2 tuntia.

3. Tauon jälkeen asianomistaja pyysi asiaosaisten oikeuksien turvaamiseksi valmisteluistunnon tallentamista, mutta käräjätuomari Toivoniemi kieltäytyi. Syykin tuli esille nopeasti, sillä melko pian oli havaittavissa käräjätuomari Toivoniemen ikään kuin jonkinlainen toimeksiantosuhde tai epäasiallinen työtuttavuuksien joukkuehenki vastaaja Pajulan puolesta, mikä tuli esille muun muassa siten, että käräjätuomari Toivoniemi sinutteli Pajulaa ja kutsui tätä jopa etunimellä – Paula. Valmisteluistunnon aikana ilmeni myös, että käräjätuomari Toivoniemi pyrki karsimaan asianomistajien nimeämää näyttöä ja jopa henkilötodistelua pois erinäisillä tekosyillä.

4. Valmisteluistunnon alussa Pajula myönsi, että syyteoikeus on riidaton. Sittemmin valmisteluistunnon aikana asian tullessa jo muutoin selvitetyksi Pajula myönsi, että hänen viranomaisille useita vuosia esittämä väite siitä, että hän olisi selostanut päämiehensä kannalta asianomistajaan kohdistettua kotietsintää, on perätön, sillä hänen päämiehensä tai kukaan muukaan ei ole suorittanut asianomistaja X:n asuntoon kohdistettua kotietsintää 23.7.2013 rikosepäilyn johdosta taikka mistään muustakaan syystä. Edelleen Pajula myönsi, että hän on esittänyt esittämisajankohtana 11.10.2018 ja sitä ennen hänen käytössään useita kuukausia olleen lainvoiman 15.7.2015 saaneen hovioikeuden tuomion sisällön johdosta perättömäksi tietämänsä väitteen: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoimien tämmöisiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” ja ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja”, mutta pyrki nyt väittämään, ettei hän ole esittänyt väitettä tahallaan.

5. Pajula ilmoitti kieltäytyvänsä vastaamasta asian selvittämiseksi pääkäsittelyssä hänelle esittäviin kysymyksiin. Toisin sanoen Pajula ei halua antaa selitystä tai selvitystä tietyistä häntä vastaan puhuvista seikoista, vaikka hän voisi sen helposti tehdä, vaan haluaa vaieta.

6. Kun valmisteluistunnossa käsiteltiin viimeistä kirjallista todistetta, josta on todettavissa, että asianomistaja Y:n 4.8.2020 vireille saattama kanteluasia – aluesyyttäjän ilmeisen epäasiallinen menettely kunnianloukkausrikosasiassa – on jätetty valtakunnansyyttäjän toimistossa asiamukaisesti käsittelemättä ilman aiheetonta viivytystä perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla, niin käräjätuomari Toivoniemi sanoi yhtäkkiä, mutta hetkinen on onko asianomistajilla lainkaan syyteoikeutta. Mitä mieltä Paula on? Pajula tarttui välittömästi käräjätuomari Toivoniemen ojentamaan oljenkorteen ja ilmoitti, mielipiteenään ettei asianomistajilla ole syyteoikeutta. Minkä jälkeen käräjätuomari Toivoniemi määräsi asianomistajilta mitään kysymättä tauon, joka kesti noin tunnin.

7. Tauon jälkeen käräjätuomari Toivoniemi tiedusteli ensin uudestaan Pajulan mielipidettä kanteluasian vaikutuksesta asianomistajien syyteoikeuteen. Tällöin Pajula väitti, että koska aluesyyttäjän ratkaisu koskee kumpaakin asianomistajaa, niin sillä ei ole merkitystä, että vain toinen asianomistajista on kannellut aluesyyttäjän ratkaisusta. Pajula siis pysyi edelleen väitteessään, ettei asianomistajilla ole syyteoikeutta sen johdosta, että aluesyyttäjän ratkaisua koskeva kanteluasia on vireillä valtakunnansyyttäjän toimistossa. Sen sijaan asianomistajien kanta käräjätuomari Toivoniemen tiedusteluun oli se, että nimenomaan siksi koska aluesyyttäjän ratkaisu lopettaa esitutkinta koskee kumpaakin asianomistajaa, niin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla asianomistajilla on edelleen syyteoikeus, eikä aluesyyttäjän menettelyä kunnianloukkausrikosasiassa koskevalla kanteluasialla ole vaikusta asianomistajien syyteoikeuteen. Asianomistajien selvitettyä lakiin perustuvan kantansa käräjätuomari Toivoniemi ilmoitti, että asia (hänen itse viimeisen kirjallisen todisteen käsittelyn aikana luoma tilanne/väite) edellyttää viran puolesta selvittelyä ja että selvittelyn yhteydessä asianosaisilta voidaan pyytää syyteoikeuden selvittelyyn liittyen lausuntoja; todeten lisäksi, että edellytykset pääkäsittelyn lykkäämiselle ovat olemassa.

8. Käräjätuomari Toivoniemen menettelyn kestämättömyyttä osaltaan osoittaa se, että käräjäoikeus on viran puolesta (ex officio) tutkinut asianomistajien syyteoikeuden viimeistään vuoden 2020 syyskuussa sekä se, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentin perusteella asianomistajien syyteoikeus on yksiselitteinen.

9. Käräjätuomari Toivoniemen menettelyn johdosta ei voida sulkea pois, että tämän johtaman ratkaisukokoonpanon (käräjätuomari Toivoniemi, käräjätuomari Anna Kaisa Byman) tarkoitus oli ratkaista 11.11.2021 törkeät kunnialoukkausrikosasiat ensisijaisesti omien sääntöjensä mukaan vai toteamalla, että asianomistajilla ei ole syyteoikeutta ja toissijaisesti epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä Pajulan hyväksi siten, että syytteet tulevat jollain verukkeella hylätyksi. Näin ollen voidaan pitää ilmeisenä, etteivät törkeiden kunnialoukkauksien uhrit voi saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä entisen syyttäjäsisko, Pajulan kotipesässä – Turun oikeustalolla; Pajulan myötäjuoksijan käräjätuomari Toivoniemen johtaessa vähintäänkin epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä ratkaisukokoonpanoa.

Pajulan teosta voi lukea lisää aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevasta kantelusta.

Tykistömies

10. Kenneth Ramström epäiltynä muun ohella törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa

 

Lounais-Suomen poliisilaitoksella ylikomisarion virassa  toiminut Ramström on todennäköisin syin epäiltynä törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta vireillä olevissa rikosasioissa.

Ramströmiä vastaajana koskevien rikosasioiden R 19/4224, R 21/3832 istuntokäsittely alkaa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 17. marraskuuta 2021 klo 9.

Törkeätä perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevassa rikosasiassa on kyse siitä, että todistajana kuultavana olleelta Ramströmiltä oikeuden puheenjohtaja kysyi: ”oikeudenkäynnin kohteen kannalta kysyn, kuuluuko Leinon velvollisuuksiin kirjottaa tämmönen takavarikkopöytäkirja tai pöytäkirja takavarikosta/muusta haltuunotosta”. Ramström vastasi: ”Ei hänen velvollisuuksiinsa ei kuulu. Ei.”.

Ottaen huomioon, että kyseessä olevan pöytäkirjan takavarikosta/muusta haltuunotosta kohtaan ”Toimitustiedot:” on kirjattu: ”Suorittaja: I. LEINO, YLIKONSTAAPELI” sekä se, että poliisilaitoksen antamaan määräykseen poliisin haltuun otetun omaisuuden kirjaamisesta ja säilyttämisestä kohtaan ”Kirjaaminen” on kirjattu:

- ”Toimenpiteen suorittajan on kirjattava omaisuuden haltuunotosta tai takavarikosta Patja järjestelmään tehtyä toimenpidettä vastaava pakkokeinoasiakirja.”

- ”Toimenpiteen suorittaja laatii pakkokeinoasiakirjan”

- ”Omaisuusluetteloon tulee kirjata yksilöidysti kaikki haltuun otetut ja takavarikoidut esineet”

– on todettavissa, että totuusvelvollisuudesta piittaamatta Ramström kertoi vastoin totuutta, että haltuunoton ja takavarikon suorittajan Ilkka Leinon velvollisuuksiin ei kuulu laatia pöytäkirjaa takavarikosta tai muusta haltuunotosta.

Tykistömies

9. Keskusrikospoliisin menettely rikosilmoituksen käsittelyssä

Keskusrikospoliisi on vastaanottanut poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa toiminutta Ilmari Kososta koskevan rikosilmoituksen 28.9.2021.

Rikosilmoituksesta nähdään, että Kosonen on piittaamatta hallintopäätöksen sisällöstä ja sen oikeuttamisperusteista, ampuma-aselain 121 §:n siirtymäsäännöksestä ja siitä, ettei poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin viranomaismenettelyssä (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), Turun hovioikeudessa 21.1.2015 todistajana kuultuna käyttänyt hyväkseen asetietojärjestelmään poliisiviranomaisen 26.9.2013 aiheuttamaa virhettä käsittelemällä rikosasiassa ko. lupapäätöstä elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen rikoslain 16 luvun 7 §:ssä rekisterimerkintärikoksesta säädetyllä tavalla tai vaihtoehtoisesti antanut rikoslain 15 luvussa säädetyllä tavalla perättömän lausuman tuomioistuimessa taikka muutoin käyttänyt virka-asemaansa törkeästi väärin rikoslain 40 luvussa tarkoitetulla tavalla.

Kososen elinkeinosidonnaisuutta koskevalla totuudenvastaisella todistajalausunnolla on ollut keskeinen merkitys tuomioistuimen virheelliseen ratkaisuun – luvan haltijan tuomitsemiseen ampuma-aserikoksesta rangaistukseen ja muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein. Sittemmin nämä luvanhaltijaan kohdistetut syytteet on lainvoimaisesti hylätty, eikä etupäässä Kososen lavastamassa jutusssa luvanhaltijalle myönnetyt oikeuttamisperusteet huomioiden voinutkaan olla mitään epäselvää rikosoikeudellista kysymystä.

Vastaanottaessaan 28.9.2021 Kososta koskevan rikosilmoituksen ja edelleen muun muassa 11. lokakuuta 2021 poliisiviranomainen on vastaanottanut rikosilmoituksen sisällöstä poliisiviranomaisessa laaditun tutkintailmoituksen saamista koskevan pyynnön, mutta jättänyt sen asianmukaisesti käsittelemättä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä säädetyssä määräajassa, mikä viittaa epäasialliseen työtuttavuuksien joukkuehenkeen ja vahvaan asenteellisuuteen sekä osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

Asianomistaja pyysi oikeuskansleria tutkimaan poliisiviranomaisen menettelyä lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen siirsi 27.10.2021 Kososen rikosilmoituksen käsittelyä koskevan asian valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 5 momentin nojalla keskusrikospoliisin käsiteltäväksi ja pyysi ilmoittamaan asiassa tehdystä päätöksestä tai muista toimenpiteistä viimeistään 28.1.2022 oikeuskanslerinvirastoon.

Tykistömies

Lähde: Asian siirto keskusrikospoliisille OKV/2800/10/2021 (27.10.2021)

8. Ilmeinen lain rikkominen käräjäoikeudessa etupäässä päällikkötuomarin johdolla

Rikosasian R 20/3898 asianomistaja esitti 12. syyskuuta 2020 alkaen kolme kertaa sähköpostin välityksellä Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle asianosaisjulkisen haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkirjakortin tietojen saamista koskevan pyynnön, todeten muun muassa seuraavaa: ”asianomistajana asian käsittelyn seuraaminen viranomaisessa kuuluu nimenomaisesti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 1 momentin piiriin eikä tarkoita sellaista henkilötietojen käsittelyä, jolta voidaan edellyttää mainitun lain 16 §:n 3 momentin mukaisia perusteita”; mutta käräjäoikeus kieltäytyi antamasta tietoja 18. syyskuuta 2020 sihteerin välityksellä todeten: ”Ilmoitetuilla tiedoilla otetta päiväkirjakortista ei anneta, sillä kyse on henkilörekisteristä”.

Kuva 1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Sairashuoneenkatu 2 – 4, 20100 TURKU

Asianomistaja pyysi 21. syyskuuta 2020 oikeusasiamiestä tutkimaan käräjäsihteerin menettelyä tietopyyntönsä käsittelyssä. Oikeusasiamies pyysi 24. syyskuuta 2020 käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikalta selvitystä asiassa. Laamannin 4. marraskuuta 2020 antamasta selvityksestä ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut väärään lopputulokseen. Perustelujen mukaan virheelliseen ratkaisuun on päädytty ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomioita pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu. Kuten lainaus laamannin esityksestä: ”Haastemiesjärjestelmän päiväkirjakorttiin kirjataan tiedoksiannon vastaanottajan nimi ja tiedossa olevat yhteystiedot, asian diaarinumero ja laatu, tiedoksi antava viranomainen ja tiedoksiannon suorittaja sekä määräajat. Päiväkirjakortissa on lisäksi kohdat vastaanottajan yhteystietojen salassa pitämistä koskevalle merkinnälle ja tiedoksiannon toteutumiselle sekä lisätietokenttä. Lisätietokenttä on varattu erilaisille tiedoksiantoon liittyville muistiinmerkinnöille. Kentälle voidaan kirjata muun ohella tieto aggressiivisesta vastaanottajasta, jolle tiedoksianto ei ole mahdollinen haastemiehen turvallisuutta vaarantamatta, samoin kuin tieto esimerkiksi kiinteistöllä usein vapaana olevasta vihaisesta koirasta, henkilön mahdollisesta muusta tavoitettavuudesta tai muita tiedoksiannon toteutumiseen liittyviä muistiinpanoja. Lisätietokentälle kirjatut tiedot ovat osa tiedoksiantotyötä tekevien käräjäoikeuden haastemiesten välttämätöntä yhteydenpitoa toisiinsa virkaan kuuluvien tiedoksiantotehtävien hoitamiseksi ja tärkeä väline haastemiesten työturvallisuuden ylläpitämisessä.” osoittaa sekä alla olevat lainaukset apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta osaltaan osoittavat:

”Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia”

”Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa”

”Lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä”

”Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki)”

”Asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevan 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.”

”ilmoitettujen kieltäytymisperusteiden osalta totean kuitenkin seuraavan.

Henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset eivät koske sellaista henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa (tietosuoja-asetuksen niin sanottu kotitalouspoikkeus).

HE 9/2018 vp, s. 76: ”Lisäksi rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalaan kuuluva henkilötietojen käsittely on rajattu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, samoin henkilötietojen käsittely, jota luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa…Tietosuojalakia ei siten sovellettaisi henkilötietojen käsittelyyn, jota luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa…”.

Oikeuskirjallisuudessa (Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, 4., uudistettu painos, 2020) on puolestaan todettu, että yleistä tietosuoja-asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa ja että tällaisia tarkoituksia varten viranomainen voi siten ilman erityisiä rajoituksia luovuttaa henkilötietoja myös kopioina tai sähköisessä muodossa. Edelleen kirjallisuudessa on esitetty, että jos julkisia henkilötietoja on pyydetty kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa käytettäväksi henkilökohtaisiin tarkoituksiin, tiedon pyytäjällä on yleensä myös oikeus saada pyytämänsä tiedot ja oikeus käyttää niitä kyseiseen tarkoitukseen.

Lisäksi totean laillisuusvalvontakäytännössä katsotun, ettei viranomainen voi evätä asiakirjapyyntöä viittaamalla aikaisemmin annettuihin asiakirjoihin (dnro 2515/4/08).

Asiassa esitetyn perusteella katson, ettei moitearvostelua ole tässä aiheellista kohdistaa yksittäiseen virkamieheen, vaan saatan käsitykseni menettelyn virheellisyydestä käräjäoikeuden laamannin tietoon.”

Toisin sanonen, käräjäoikeudessa on vastaanotettu asianomistajalta asianosaisjulkisen asiakirjan saamista koskeva pyyntö 12. syyskuuta 2020, mutta se voidaan todeta jätetyn etupäässä laamannin johdolla käsittelemättä asianmukaisesti rikkoen muun muassa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:n 1 momenttia ja ylittäen yli yksitoistakertaisesti mainitun lain 14 §:ssä määrätty kuukauden ehdoton määräaika asiakirjatietojen antamiselle.

Ottaen huomioon edellä selvitetyksi tulleen sekä sen, että edelleen käräjäoikeudessa vireillä olevan törkeitä kunnianloukkauksia koskevan rikosasian R 20/3898 vastaaja on oikeudenkäyntiavustaja Paula Pajula (prosessiosoite: Sairashuoneenkatu 7 LH 1, 20100 TURKU) – entinen syyttäjä, joka tunnetaan myös röyhkeydestään ja perusteettomista väitteistään, ei voida välttyä vaikutelmalta, että yksi syy lain rikkomiseen käräjäoikeudessa on ollut rakenteellinen korruptio – epäasiallinen työtuttavuuksien joukkuehenki Pajulan puolesta.

Se, että laamanni on rikosasian R 20/3898 haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkirjakorttia koskevassa selvityksessään esittänyt, että kortin lisätietokenttään ”voidaan kirjata muun ohella tieto aggressiivisesta vastaanottajasta, jolle tiedoksianto ei ole mahdollinen haastemiehen turvallisuutta vaarantamatta” ja pitänyt tätä tietoa tärkeänä haastemiesten työturvallisuuden kannalta, mutta kuitenkin osaltaan estänyt asianomistajaa saamasta haastemiestiedoksiantotehtävän päiväkortin tietoja, antaa viitettä siitä, että rikoksen uhrin – asianomistajan turvallisuus on laamannille vähemmän tärkeä asia.

Tykistömies

Lähteet:

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa EOAK/6281/2020 (24.9.2021)

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden rikosasian R 20/3898 päiväkirja

7. Tuleeko yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta tuomituksi

Helsingin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 9. syyskuuta 2021 käsiteltävänä ollut syyte Kansallinen kivääriyhdistys ry:n perustajaa ja entistä puheenjohtajaa Runo K. Kurkoa vastaan; on irvokas ketju tapahtumia, joiden taustalla hääräilee poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa toiminut Reima Pensala. Pensala on oikein hyvin tunnettu tekaistuista rikosilmoituksista (joista on lähinnä koitunut sekä uhreille että valtiolle perusteettomasti haittaa ja kuluja) ja on ilmeistä, että hänellä ei ole ollut pitkään aikaan todellisia virkatehtäviä asehallinnossa, koska aikaa ja intoa on tuntunut riittävän yrittäjien ja yksityishenkilöiden vainoamiseen. Kiistatonta on, että ilmoituksen Kurkosta on tehnyt Pensala. Ilmoituksen yhteydessä Pensala väitti tehneensä ilmoituksen rikosasiasta yksityishenkilönä, mutta samalla kuitenkin kiinnitti ilmoituksen käsittelijöiden (poliisin organisaatiossa ylitarkastajaa alempana olevien) huomiota siihen, että toimii poliisihallituksen ylitarkastajan virassa (1). On syytä perustellusti epäillä, että Pensalan virka-asema vaikutti esitutkinnan käynnistämiseen vaikka edelleenkään ei sinänsä ole ilmennyt missä kohdassa ja miten artikkelissa – Eurooppa tuhoutumassa (2) on lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla kiihotettu kansanryhmää vastaan! Mikä osaltaan osoittaa, että poliisin hierarkiassa ylitarkastajan alapuolella olleen vanhemman rikoskonstaapelin voidaan todeta joutuneen näyttelemään tutkijan roolia ja komisarion esittämään tutkinnanjohtajaa sekä tekemään ilmeisen perusteettomasti ratkaisun asian siirtämisestä syyttäjälle.

Kurkoa kuultiin 4. helmikuuta 2021 Helsingin käräjäoikeudessa asiantuntevana todistajana asiassa R 18/6214 (3), jossa Pensala esiintyi Kurkon vastatodistajana ja siinä Pensala piittaamatta hallintopäätöksen oikeuttamisperusteista, ampuma-aselain 121 §:n siirtymäsäännöksestä ja siitä ettei yleisillä tuomioistuimilla (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus), saati oikeudenkäytön alimmilla tasoilla (syyttäjä- tai poliisiviranomaisella) ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida yksipuolisesti lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), käytti hyväkseen asetietojärjestelmään sittemmin aiheutettua virhettä käsittelemällä lupaa 527PO elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, saadakseen vastoin lainsäätäjän tarkoitusta vastaajat tuomituiksi ampuma-aserikoksista (4). Tässä kohtaa on syytä tuoda esille, että etupäässä Pensala on osallistunut tähän temppuiluun viimeistään vuodesta 2016 lähtien (5).

Pensalan ja syyttäjä Yrjö Reenilän temppuilusta huolimatta oikeus hylkäsi kaikki syytteet (6). Kuten Kurko osaltaan oikeudelle kertoi, luvanhaltijan on täytynyt edelleen voida luottaa vähintään siihen, että lupa on myönnetty siihen tarkoitukseen johon sitä on haettu ja ampuma-aselain 121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella luvanhaltija on lisäksi voinut uuden lain tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä, eikä asiassa, jonka käräjäoikeuden asianumero on R 18/6214, siten voikaan olla mitään epäselvää rikosoikeudellista kysymystä. Lupapäätösaineiston (7) sivulta 2 ja edelleen sivulta 3 ilmenee, että lupapäätökseen tyytymättömän on tullut toimittaa valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30. päivän kuluessa siitä kun päätös on saatu tiedoksi. Tämä osaltaan osoittaa, että mahdollista halua muuttaa lainvoimaiseksi syyskuussa 1993 tullutta hallintopäätöstä – osoittaa tyytymättömyyttä lääninhallituksen lainsäädännön tulkintaa eli siihen, että lääninhallitus on tutkinut asian ja suostunut hakemukseen – viranomaismenettelyssä lakia rikkomatta voidaan osoittaa ainoastaan hakemalla lainvoimaiseen hallintopäätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta ylimääräisellä muutoksenhaulla siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 13 luvussa säädetään. Luvanhaltijan tiedossa ei ole, että vireille olisi saatettu hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi lainvoimaisen hallintopäätöksen 527PO aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa.

Huomion arvoista on, että Reenilä otti heti Kurkon kuulemisen alussa esille käsiteltävänä olleeseen asiaan liittymättömät Kansallisen kivääriyhdistys Ry:n nettisivut, mikä osoittaa, että Reenilä oli tietoinen vireille saatetusta artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevasta asiasta syyttäjäviranomaisessa ja halusi osoittaa sen myös Kurkolle. Tämän Reenilän tempun yhtenä ilmeisenä tarkoituksena on ollut saada Kurko vastaamaan kysymyksiin syyttäjän näkemysten mukaisesti.

Reenilän manipulointiyrityksistä huolimatta Kurko kertoi oikeudenkäynnin kohteen kannalta asian oikean laidan. Kun edellä selvitetyksi tulleen lisäksi otetaan huomioon se, että Kurko oli kutsuttu asiassa R 18/6214 oikeuteen kuultavaksi jo marraskuussa 2020, mutta Reenilän vaatimuksesta jo aloitetun asian käsittelyn pääkäsittelyä siirrettiin pidettäväksi 4. helmikuuta 2021 sekä syyttäjäviranomaisen ratkaisut imaami Abbas Bahmanpourin rikosasiassa ja kansanedustaja Hussein al-Taeen rikosasiassa, ei voida välttyä vaikutelmalta, että syyttäjäkollega Raija Toiviaisen myötävaikutuksella syyttäjäkollega Juha Mikko Hämäläinen on epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä nostanut kostoksi Kurkoa vastaan syytteen, josta Kurko muiden kansalaisten tavoin sai tiedon lukemalla siitä Helsingin Sanomista 15. maaliskuuta 2021.

Kuva 1. Helsingin Sanomat (viikko 11/2021) – Trial by media operaatio Kurko

Trial by media operaatio Kurko eli suomeksi tilanne jossa median voidaan katsoa käyttävän oikeuslaitokselle kuuluvaa tuomiovaltaa näyttää jatkuvan edelleen. Valtamedian painostusta ja Kurkon maalittamista asiassa, josta voidaan tuomita korkeintaan vähäinen päiväsakkoseuraamus ja sekin kyseenalaisesti; on pidettävä hyökkäyksenä kutsuttuna asiantuntijana ampuma-aselainsäädännön valmisteluun osallistunutta ja ampuma-ase asioita koskevissa oikeudenkäynneissä asiantuntijatodistajana kuultua henkilöä kohtaan ja siten oikeudenkäyntiä Kurkoa vastaan sekä häneen kohdistettua Trial by media operaatiota voidaan pitää myös jatkumona aseluvanhaltijoiden oikeuttamisperusteiden ilmaisemista – sananvapautta kohtaan. Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Harjun toiminta joutuu myös sen johdosta suurennuslasin alle, että hänen kirjoituksensa 18. maaliskuuta 2021 koskien Kurkon oikeutta pitää hallussaan ampuma-aseita ilmentää, että hän on saanut salassa pidettävää tietoa viranomaisen rekisteristä Kurkon mahdollisista ampuma-aseista! Kaikki ampuma-aseisiin ja niiden omistajiin liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä ja niiden urkkiminen sekä levittäminen, kuten tapaus "Mika Myllylä” osaltaan osoittaa, on rangaistavaa.

Yksikään Helsingin Sanomien toimittaja ei vaivautunut paikanpäälle seuraamaan artikkelia – Eurooppa tuhoutumassa koskevan asian käsittelyä käräjäoikeuteen (8), mikä myös osaltaan viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen. Normaali ammattitoimittaja, joka työskentelee jollekin luotettavalle medialle, olisi saapunut seuraamaan asian käsittelyä käräjäoikeudessa ja kertonut artikkelissaan myös osaltaan edellä selvitetyksi tulleen ja havaittavissa olevan asian käsittelyyn poliisi- ja syyttäjäviranomaisessa vaikuttaneen. Näyttää siltä, että asiassa hääränneet toimittajiksi itseään kutsuvat kuten Lasse Kerkelä ovat toimineet päinvastoin. Kaikkein tärkeimmät tosiseikat on joko jätetty kokonaan selvittämättä, tai tiedot on hankittu, mutta pimitetty kansalaisilta. Mikä antaa viitettä siitä, että omat asenteet ja tai poliittinen agenda on kokonaan syrjäyttänyt tiedonvälityksen.

Trial by media operaatio Kurkossa on toteutettu valtamedian toimittajien jo osaltaan tavalliseksi muuttunutta käytäntöä; julkisuuteen paiskataan joku mahdollinen kohunaihe, ja sen jälkeen jää kokonaisuudessaan muiden vastuulle selvittää, mistä asiassa on kysymys, mikä alkuperäisistä väitteistä on totta, ja – ennen kaikkea – mitä toimittajat jättivät kertomatta ja näin valtamedia loppujen lopuksi likvidoi itsensä.

Käräjäoikeus on ilmoittanut antavansa asiassa ratkaisunsa 21. syyskuuta 2021, joten nähtäväksi jää tuomitseeko käräjäoikeus asiayhteydestä irrotettuja lauseita käyttäen Kurkon historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamisesta, ottaen huomioon, että yhteiskunnallisesti merkityksellisen historian, kulttuurin ja tieteen sisällön esille saattamista pidetään oikeusvaltioissa keskeisenä sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana oikeutena.

Tykistömies

Lisää aiheesta: UMV-lehden artikkeli – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? (23.3.2021)

Lähde: HS:n artikkeli (10.9.2021) internet osoitteessa https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008251828.html

Viitteet:

1. Pensalan ilmoitus poliisilaitokselle rikosasiasta (18.6.2020)

2. Artikkeli – Eurooppa tuhoutumassa (9.6.2020)

3. Tallenne asiantuntijatodistaja Kurkon kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)  

4. Tallenne todistaja Pensalan kuulemisesta asiassa R 18/6214 (4.2.2021)

5. Poliisihallituksen asehallinnon lausunto POL-2016-9381 (23.6.2016)

6. Helsingin käräjäoikeuden tuomiolauselma 21/115198 (8.4.2021)

7. Turun ja Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124 aineisto (25.8.1993)

8. Sähköpostiviestit Henri R Helanto – Lasse Kerkelä (10.–11.9.2021)

6. Naisenergiaa poliisihallituksessa – VAROKAA ASELUVANHALTIJAT!

Kuva 1. Metsästäjiä

Kun valta poliisihallituksessa siirtyy sukupuolelta toiselle, se ei voi olla näkymättä tavallisen ampuma-aseluvan haltijan jokapäiväisessä elämässä.

Saadun tiedon mukaan poliisijohtaja Sanna Heikinheimon johdolla lupahallintopäällikkö Hanna Piipposen ohjauksessa ja ylitarkastaja Tarja Rannan laatiman lupaharkinta linjaukseen perustuen lähes millä tahansa poliisin katsomalla syyllä ampuma-aseluvan haltijan lupa voidaan jatkossa peruuttaa.

Laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä myös liikennepako olisivat jatkossa ehdottomia ampuma-aseluvan peruuttamisperusteita.

Kiihottamisen kansanryhmää vastaan lisääminen ehdottomiin ampuma-aseluvan peruuttamisperusteisiin osaltaan osoittaa, että artikkelista (23.3.2021) – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? – luettavissa oleva hyökkäys Runo K Kurkoa ja NRA ry:tä vastaan oli mitä ilmeisimmin järjestetty siksi, että NRA:n lausunnonantajan asema Kurkon johdolla estettäisiin "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" syytteellä.

Valtion taholta vainottuja – niin sanottuja "viharikollisia" voivat olla ketkä hyvänsä, jotka suhtautuvat kriittisesti esimerkiksi maahanmuuttoon, monikultturismiin tai samaa sukupuolta olevien avioliittoon.

Laiton uhkaus on erittäin helppohoitoinen matalan tutkintakynnyksen tapaus poliisille, sillä pelkästään verbaalinen kovaääninen itsensä ilmaiseminen, esimerkiksi sanominen vastaan tulevalle ostoskärryjen työntäjälle, joka on kolhinut pysäköintipaikalla ollutta autoa, että "saata... ämmä voisit katsoa eteesi” riittää poliisille syyksi hakea aseet auton omistajalta. Vastaavia tapauksia on jo ilmennyt lukuisia ja ne perustuvat poliisin tulkintaan "laittomasta uhkauksesta"! Liikennepako on todella helppo kysymys poliisille, sillä kansalainen saattaa pimeässä ja sateessa vilkkaassa liikenteessä vahingossa tönäistä vaikka polkupyöräilijää, jolloin tämän ottaman kännykkäkameran kuvan perusteella poliisi hakee auton omistajan aseet pois. Maaseudulla voi vahingossa liukkaalla kelillä kaataa jonkun postilaatikon ja jälleen kännykän kuva ja aseet vietiin.

Poliisihallituksessa valtaa aseasioissa ottaneet naiset eivät näytä olevan kovin pitkän linjan kokemusta ampuma-aselainsäädännöstä omaavia vaan heidän voidaan todeta edustavat sinällään etuoikeutettuja joiden sukulaisuus toisiin viranomaisiin on voinut mahdollistaa urakehitystä.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erittäin vaivaton keino viedä aseluvat sillä Suomen lainsäädäntöön implementoitu pykälä on huomattavasti väljemmin tulkittu kuin alkuperäinen EU:sta lähtöisin oleva. NRA ry on toiminut Suomessa jo 15 vuotta ja se perustettiin kansalaisoikeusjärjestöksi. Osa varsinkin vain pinnallisesti ampuma-aselainsäädäntöön perehtyneistä viranomaisista kokee sen kannaltaan hankala järjestönä koska se on tuonut esille viranomaisten virheitä kuten lain yläpuolelle nostetun ohjeistuksen koskien aselupien myöntämistä ja peruuttamista.

Kun poliisi katsoo, että ampuma-aseluvan haltija on syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen AseL 9:103, lievään ampuma-aserikokseen RL 41:3, metsästysrikkomukseen, luvattomaan pyyntiin RL 28:10, lupaehtorikkomukseen, piittaamattomuuteen ampuma-aseita ja vastaavia koskevien säännösten noudattamisesta (voi) poliisi peruttaa luvan.

Viranomaisen arvaamattomuutta ja lainsäädäntöön perustumatonta salakavalaa toimintaa kuvaa osaltaan oikein hyvin se, että artikkelissa – Tapaus Kurko: Banaanitasavalta vai oikeusvaltio? – mainitun luvan haltija on joutunut syytetyksi ampuma-aserikoksesta sen johdosta, että on kolmella vuosikymmenellä moitteettomasti luvan tarkoittamaan toimintaan lupaviranomaisen valvonnassa käyttämänsä voimassa olevan lupa-asiakirjan esittämällä ja henkilöllisyytensä todistamalla ostanut ase-elinkeinonharjoittajilta luvan kattavaan toimitaan aseita osiksi, aseiden osia ja patruunoita sekä pitänyt luvan edelleen takaaman oikeuttamisperusteen nojalla hallussa ostamiaan esineitä – aseiden osia ja patruunoita asianmukaisesti lukitussa tilassa säilyttäen. Vireille ei ole edelleenkään saatettu hallinto-oikeudellista prosessia, jossa oikeudenkäynnin kohteena olisi ko. lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston sisällön merkityksen arviointi, mikä osaltaan osoittaa, että tältä osin ei ole mitään lainsäädännön tuntemaa epäselvää hallinto-oikeudellista kysymystä olemassa. Ko. lainvoimaisen hallintopäätöksen aineiston sisältö ja se, että ko. luvan nojalla tehtyihin hankintoihin (aseita osiksi, aseiden osia, patruunoita) vuodesta 1993 lähtien kolmella vuosikymmenellä lupavalvontaviranomaisen kohdistamat valvontatoimenpiteet sekä ko. luvan nojalla sittemmin valmistuneisiin aseisiin ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden tarkastuksesta annetun asetuksen (656/1982) 11 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen jälkeen ko. luvan haltijalle erikseen myönnetyt hallussapito ja kantoluvat, osoittavat yksiselitteisesti, että ko. lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityisessä harrastustarkoituksessa tarkoitettuun toimintaan.

Edellä selvitetyksi tullut sekä se, ettei yleisillä tuomioistuimilla (korkein oikeus, hovi- ja käräjäoikeudet) saati syyttäjä- tai poliisiviranomaisella ole lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa arvioida lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä viranomaismenettelyssä toisin (Perustuslaki 98 § 1 ja 2 momentti, 99 § 1 ja 2 momentti), huomioon ottaen – jokaisen kannattaa viettää hiljainen hetki sen tosiasian äärellä, että oikeudenkäytön alimpien tasojen edustajat – aluesyyttäjäviranomainen Yrjö Reenilä poliisihallituksen johtoon kuuluvan asehallintopäällikkö Mika Lehtosen johtamassa ylitarkastaja Reima Pensalan ohjauksessa pyrkii lähes 30 vuotta luvan myöntämisen jälkeen rikosprosessin kautta ja saadakseen luvanhaltijan tuomituksi ampuma-aserikoksista muuttamaan lainvoimaisen hallintopäätöksen sisällön merkitystä muuksi kuin mitä ko. lupa-asiakirjoista sekä lupavalvontaviranomaisen ko. luvan toimintaan kohdistuneista valvontakäytännöistä yksiselitteisesti ilmenee.

Lainsäädäntöön perustumattomien linjausten laatiminen ja niiden noudattaminen osoittavat piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä sekä julkisen vallan käyttö muuhun kuin mihin lainsäätäjä on tarkoittanut. Tämä osaltaan ilmentää epäasiallisen työtuttavuuksien joukkuehengen mahdollistamaa rakenteellista korruptiota. On täysin ymmärrettävää, että lainsäädäntöön perustumattomien sääntelyjen käyttöön ottaminen tulee kohdistumaan erityisesti myös maaseudulla asuviin kansalaisiin ja mahdollisuus uudenlaisen kyttäyskulttuurin muodostumiseen on yksi linjauksen ilmiselvä tarkoitus. Ja tulee johtamaan luvallisten aseiden mielivaltaisen pois ottamisen lisääntymiseen.

Kuva 2. Poliisin ottamia aseita

Epämiellyttävä jahtikaveri voidaan nyt helposti käräyttää ja nopean ajoneuvon omistaja on potentiaalinen rikollinen poliisille! Voimassa olevien lakien tulee riittää poliisille, lainsäädäntöön perustumattomien ohjeiden kanssa toimiminen ja toimivaltaan perustumattoman vallan käyttäminen on omiaan edelleen lisäämään epäluottamusta poliisin toimintaan.

Tykistömies

Lähde: Poliisiviranomaisen lupaharkinta linjausta 2021 koskeva asiakirja

5. Poliisihallituksen poliisiylitarkastajan harhaanjohtava blogikirjoitus (7.5.2021)

Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Mikko Eräsen blogiin – https://poliisi.fi/blogi/-/blogs/poliisilla-on-hyva-luottamus-ja-maine-sen-yllapitaminen-edellyttaa-nuhteettomuutta – on kirjoitettu: ”Suomalaiset luottavat poliisiinsa. Poliisibarometrin mukaan 91 prosenttia vastaajista luotti melko tai erittäin paljon. Hyvä luottamus ja maine kertovat osaltaan poliisin omasta toiminnasta, mutta mitä suurimmassa määrin myös koko suomalaisesta yhteiskunnasta.”

Poliisibarometrin 2020 – https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162345/SM_2020_12.pdf?sequence=1&isAllowed=y – sivulle 39 kirjatun mukaan 2018:sta 95 %:a vastaajista luotti melko tai erittäin paljon poliisiin.

Eli toisin kuin harhaanjohtavasta Eräsen kirjoituksesta voidaan virheellisesti ymmärtää, poliisibarometrin 2020 mukaan kahdessa vuodessa luottamus poliisiin toimintaan on edelleen vähentynyt 4 %:a. Vähentynyt luottamus ja maine kertovat osaltaan poliisin omasta toiminnasta sekä mitä suurimmassa määrin koko suomalaisen yhteiskunnan tilasta.

Koska selvitetyksi on tullut, ettei poliisihallituksen poliisiylitarkastajan kirjoitus luo yksilöille ja yhteisöille edellytyksiä muodostaa totuudenmukaista kuvaa lisääntyneestä epäluottamuksesta poliisiviranomaisten toimintaa kohtaan, on se omiaan edelleen lisäämään epäluottamusta poliisiviranomaisen toimintaan.

Tykistömies

4. Oikeudenkäyntiavustaja Paula Pajula epäiltynä törkeästä kunnianloukkauksesta

Pajula on todennäköisin syin epäiltynä törkeistä kunnianloukkauksista Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa.

Käräjäoikeuden päiväkirjan mukaan rikosasian R 20/3898 valmistelu- ja pääkäsittelyistunto alkaa 11. marraskuuta 2021 klo 9.

Pajula on vastoin parempaa tietoa totuusvelvollisena juristina tuomioistuimen edessä esittänyt valheellisia tietoja tai vihjauksia asianomistajiin liittyen toimiessaan syytetyn oikeudenkäyntiavustajana, mikä osaltaan ilmentää Pajulan menettelyn ilmeisen tarkoituksen – asianomistajien halventamisen tuomioistuimen, yleisön ja median edessä sekä ohjata näin huomiota pois käsiteltävänä olevasta rikosasiasta ja muun muassa tämän johdosta Pajula tekoa on pidettävä poikkeuksellisen törkeänä.

Pajulan teosta voi lukea lisää aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevasta kantelusta.

Tykistömies

3. Valtionsyyttäjä Mika Appelsinin ilmeinen lain rikkominen

1. Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätöksen mukaisesti ja johdolla syyttäjäviranomaiselta on pyydetty EOAK/130/2021 asian tutkimiseksi tarvittava selvitys.

2. Selvitykseen (22.3.2021) on harhaanjohtavasti kirjattu: ”jää jossain määrin epäselväksi, onko kyse siitä, että Y ei ole jostain syystä (esimerkiksi viestien ohjautumisesta roskapostikansioon tms. syy) saanut lainkaan lähetettyjä diaarilehtiä vai siitä, että Y olisi halunnut jotain sellaista tietoa, mitä valtakunnansyyttäjän toimiston diaarista ei ole saatavissa.”, eikä tällaisesta tilanteesta ole kysymys. Oikeusvaltiossa virkatoiminnan täytyy jo luonteensa puolesta olla mahdollisimman todisteellista. Virkatointen todistettavuus on jo sinänsä tärkeä oikeusturvan ja luottamuksen tae, mutta syyttäjäviranomainen ei ole esittänyt näyttöä siitä, että olisi pyrkinyt toimittamaan asian 374/21/20 diaaria kyseessä olevalla ajanjaksolla.

Kyse on siitä, että syyttäjäviranomainen on ensin 19. elokuuta 2020 ja viimeisen kerran 2. tammikuuta 2021 vastaanottanut asian 374/21/20 diaarin saamista koskevan pyynnön, mutta jättänyt sen etupäässä Appelsinin johdolla käsittelemättä asianmukaisen asianosaisjulkisuuden toteutumisen edellyttämällä tavalla ylittäen moninkertaisesti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 14 §:ssä säädetyn kuukauden ehdottoman määräajan asiakirjan antamiselle. Kysymys on siis selvästä lain rikkomisesta.

3. Selvityksestä ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut vääriin johtopäätöksiin. Selvityksen laatija näyttää päätyneen selvityksessään virheellisiin johtopäätöksiin ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomiota pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

4. Koska selvityspyyntömenettely rinnastuu varsinaista esitutkintaa edeltäviin alustaviin puhutteluihin, selvityksen laatija Appelsinilla ei ole totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen (itsekriminointisuoja), eikä ilmeisen epäasiallisessa työtuttavuuksien joukkuehengessä selvitykseen lisätty apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen allekirjoitus lisää Appelsinin totuusvelvollisuutta, eikä velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen.

5. Selvityspyynnöllä pyydetään selostamaan asiaan vaikuttavat tosiasiat. Ottaen huomioon, että virkamiehen virkavastuullaan antamiin lausumiin yleensä liittyy luotettavuus olettama ja niiden oletetaan olevan totta, voidaan kysyä ”onko oman alaisen lain rikkomisen kiistämispyrkimyksen tukeminen taktisesti viisasta ja mitä se kertoo apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappen arvostelukyvystä” kun Rappen olisi pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä.

6. Asian 374/21/20 käsittelijänä Appelsin on ensijaisesti vastuussa siitä, että syyttäjäviranomaisessa vastaanotetuista pyynnöistä piittaamatta pyydettyä asiakirjaa ei annettu yli viiteen kuukauteen ja siten Appelsinin voidaan todeta syyllistyneen rikoslain 40 luvussa tarkoitulla tavalla virkarikokseen laiminlyömällä velvollisuutensa huolehtia siitä, että asiakirjapyyntö käsitellään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyssä määräajassa.

Nimimerkki: KukaMitäHäh

2. Poliisihallituksen asehallinnon virkamiehet epäiltyinä törkeistä virkarikoksista

Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan virassa asehallintopäällikön sijaisena toiminut Jussi Kytösaari ja ylitarkastajan virassa toiminut Reima Pensala ovat yhdessä vastaajina törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa.

Tykistömies

1. Mikä on julkista valtaa käyttäville Appelsineille todellisuudessa tärkeää

Kirjoituksessa (6.4.2021) Ilta Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin esittää huolensa siitä, mihin valtion virastoissa aikaa ja veronmaksajien rahoja käytetään.

Kuva. Ulla ja Mika Appelsin linnan juhlissa

Valtakunnansyyttäjän toimistossa, jossa Ullan puoliso Mika Appelsin on valtionsyyttäjän virassa, on 4. elokuuta 2020 lähtien ollut jäljempänä luettavissa olevan kantelun johdosta vireille aluesyyttäjän ilmeisen virheellistä ratkaisua koskeva muutosharkinta-asia 374/21/20, jonka käsittelijä Mika on. Mika on 26. elokuuta 2020 todennut käsittelyn kestävän 3 – 4 kuukautta.

Oikeudellisesti yksinkertainen rikosuhreja koskeva muutosharkinta-asia 374/21/20 on ollut Mikan käsiteltävänä jo yli 8 kuukautta ja on edelleen käsittelemättä.

Jos rikosasioissa uhrin aseman ajatteleminen on edelleen Ullalle erittäin tärkeää, niin Ulla voi kysyä julkisesti myös puolisoltaan, mihin tämä ylipäänsä käyttää aikaansa – ja siis veronmaksajien rahoja valtakunnansyyttäjän toimistossa.

Nimimerkki: KukaMitäHäh

KANTELU ALUESYYTTÄJÄN VIRHEELLISEN RATKAISUN JOHDOSTA (4.8.2020)

T₁) Täydennetty 19. elokuuta 2020

1. Syyttäjäalueen päiväkirjaan (Liite A) kirjatun perusteella törkeä kunnianloukkausrikosasia on jaettu aluesyyttäjälle (Lotta Eriksson) 6. helmikuuta 2020 ja tämä on lopettanut esitutkinnan seuraavana päivänä ilmeisen vastahakoisena käsitellä asiaa miltään osin vakavasti. Aluesyyttäjän ratkaisusta (Liite B) ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut väärään lopputulokseen. Perustelujen mukaan virheelliseen ratkaisuun on päädytty ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomioita pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.

2. Aluesyyttäjän ratkaisuun ei ole kirjattu hänen käytössään olleiden asiakirjojen yksilöiviä tunnistetietoja, mikä osoittaa peittelyä. Sen sijaan ratkaisuun on kirjattu: ”Pajula on selvittänyt vuonna 2013 tehdyn kotietsinnän kulkua päämiehensä näkökulmasta”. Tällaisesta tilanteesta ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa kuitenkaan ole kysymys. Oikeudenkäyntiavustaja ei ole maininnut sanaa kotietsintä, saati, että hän puheenvuorossaan lausuu: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” ja ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” muuna tietona kuin faktana. Kyseisten lauseiden esittämisen yhteydessä oikeudenkäyntiavustaja ei ilmaissut, että kyse on hänen poliisirikoksista epäillyn päämiehensä taikka jonkun muun mielipiteestä tai, että kyse ei ole hänen juristina esittämistä faktatiedoista. Tämä on todettavissa muun muassa esitutkintaviranomaisen käräjäoikeuden tallenteesta toteuttamasta litteroinnista – 5650_R_45188_19 oikeudenkäynti 1. osa / (Liite 1 / sivut 34 – 99).

Mikäli oikeudenkäyntiavustajan lausumat halutaan ja voidaan tulkita siten, että hän on selvittänyt poliisirikoksista syytteessä olevan vastaajan näkökulmasta tehtyä kotietsintää, osoittaa poliisilaitoksen vastaukseen (Liite 2) kirjattu: ”Kotietsintää ei ole suoritettu”, että oikeudenkäyntiavustaja on myös tältä osin esittänyt valheellisen tiedon tai vihjauksen.

Merkitystä asiassa ei myöskään ole sillä, mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun muun tiedossa on ollut, sillä rikoslain 24 luvun 9 ja 10 §:n mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön. Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut)

Toisin kuin aluesyyttäjän ratkaisun sivulle 3/2. kappale on valheellisesti kirjattu, hovioikeuden tuomiossa 15/121173 (Liite 1 / sivut 5 – 16) ei ole todettu, ”että asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa Puolustusvoimille kuuluviin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin”.

3. Viranomaisen pyrkimystä sotkea asiaa sekä aikaisempien tapahtumien tapahtumainkulkua jälkikäteen muun muassa asiaan vaikuttamattomia seikkoja ja perättömiä tietoja ratkaisuun kirjaamalla, on pidettävä vähintään osoituksena kielteisiä muotoja saaneesta työtuttavuuksien ”joukkuehengestä” oikeudenkäyntiavustajan – entisen syyttäjäsiskon puolesta. Kielteisiä muotoja saanut työtuttavuuksien joukkuehenki – epäasiallinen kollegiaalisuus on usein inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää käytettäessä julkista valtaa virkatehtävissä.

4. Oikeudenkäyntiavustaja oli perehtynyt haastehakemusasiakirjoihin (Liite 3 ja 4) sekä muun muassa niiden liiteasiakirjoina oleviin asianomistaja X:n aselupa-asiakirjoihin (Liite 5, 6 ja 7). Oikeudenkäyntiavustaja oli perehtynyt hovioikeuden 13. toukokuuta 2015 antamaan tuomioon 15/121173 sekä Korkeimman oikeuden 18. lokakuuta 2017 antamaan ratkaisuun 1972 (Liite 8) ja liittänyt ne 20. kesäkuuta 2018 laatimaansa vastaukseen rikosasiassa R 18/2310 (Liite 1 / sivu 23) sekä vielä uudestaan perehtynyt hovioikeuden tuomioon sekä Korkeimman oikeuden ratkaisuun ja liittänyt ne 6. syyskuuta 2018 laatimaansa vastaukseen rikosasiassa R 18/3315 (Liite 1 / sivu 32) ja toimittanut edellä mainitut vastaukset käräjäoikeudelle.

a. Hovioikeus on tuomiossaan 15/121173 hylännyt syytteen väitettyjen Puolustusvoimien esineiden osalta. Tältä osin hovioikeuden tuomio on ollut lainvoimainen 15. heinäkuuta 2015 lähtien.

b. Korkein oikeus totesi, että X on voinut luottaa siihen että hänen asesepän lupansa 527PO on myönnetty siihen tarkoitukseen kuin hän on lupahakemuksessaan esittänyt, eikä hän näin ollen ole syyllistynyt siihen rikokseen josta häntä on syytetty. Korkein oikeus on pitänyt olennaisena niitä olosuhteita, joissa X:n asesepän lupa 527PO on myönnetty, millaista selvitystä on edellytetty ja millaista käytäntöä on noudatettu. Korkein oikeus totesi edelleen, että ”Korkein oikeus katsoo X:n esittämän uuden selvityksen osoittavan, että hän on hakenut kysymyksessä olevaa lupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan. Luvan myöntämistä koskevasta lääninhallituksen päätöksestä ei selvästi ilmene, että lupa olisi myönnetty muuhun kuin lupahakemuksesta ilmenneeseen tarkoitukseen. Nämä seikat tukevat X:n väitettä siitä, että lupa on alun perin myönnetty muuhun kuin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaan ampuma-aseiden valmistamiseen ja korjaamiseen. Mainittujen seikkojen perusteella on vähintäänkin perusteita katsoa, että X on voinut perustellusti saada tällaisen käsityksen hänelle myönnetyn luvan sisällöstä. Ampuma-aselain 121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella X on lisäksi voinut uuden lain tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä. Myös X:n hakemuksensa tueksi esittämä uusi selvitys, joka osoittaa asealan elinkeinonharjoittajien myyneen hänelle ampumatarvikkeita vuonna 1993 myönnetyn luvan perusteella, viittaa siihen, että X:n käsitys hänelle myönnetyn luvan sisällöstä on vastannut muidenkin asealalla toimivien käsitystä. X:n käsitystä luvan sisällöstä tukee sekin, että hänen lupahakemuksensa liiteluettelosta on yliviivattu sanat ”Kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote”. Tällaisia, elinkeinotoimintaan viittaavia asiakirjoja ei ole esitetty X:ltä myöskään vaaditun.”

c. Korkein oikeus on purkanut hovioikeuden tuomion 15/121173 ja käräjäoikeuden tuomion 14/125720 niiltä osin kuin X oli tuomittu rangaistukseen ampuma-aserikoksesta, tuomittu menettämään valtiolle aseita, aseiden osia ja patruunoita sekä velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia.

d. Lakiasiaintoimisto Pajula & Co Oy:n lasku (Liite 9) osoittaa, että hakemusasiakirjojen aineisto (Liite 6) ja lupapäätös 527PO (Liite 7) ovat olleet oikeudenkäyntiavustajan käytössä viimeistään 9. heinäkuuta 2018 lähtien. Hakemusasiakirjojen aineiston sivulta 10 nähdään, että X on hakenut ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi harrastusmielessä. Aineiston sivulta 12 – lupahakemuksesta on tarpeettomana yliviivattu kaikki elinkeinotoimintaan liittyvä: ”Toiminimi, jäljennös yhtiöjärjestyksestä, kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote” yksityiseen harrastustarkoitukseen haettavaan lupaan kuulumattomina, eikä sellaisia ole olemassa. Aineiston sivulta 6 nähdään, että Turun ja Porin lääninhallitus on pyytänyt Turun poliisilaitokselta lausunnon edellä mainittua lupahakemusta koskevassa asiassa. Aineiston sivulle 5 – poliisilaitoksen lausuntoon on kirjattu: ”Turun poliisilaitos ilmoittaa lausuntonaan, ettei sillä ole mitään huomautettavaa hakijan henkilökohtaisten ominaisuuksien eikä myöskään hakemuksen suhteen muutoinkaan”.

e. Aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan lupa myönnettiin lupahakemuksessa yksilöityyn tarkoitukseen siinä laajuudessa kuin lupaviranomainen harkitsi. Lupapäätöksen (Liite 7) kohtaan ”ASIA” on kirjattu: ”Ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupahakemus” ja kohtaan ”PÄÄTÖS” ensimmäiseksi lauseeksi on kirjattu: ”Lääninhallitus on tutkinut asian ja suostuu hakemukseen”. Tämä osoittaa, että lääninhallitus on myöntänyt X:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan lupahakemuksen mukaisesti metsästys-, urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityisessä harrastustarkoituksessa ja sitä osoittaa myös se, että lupapäätöksessä asiaan sovellettuna lainkohtana on viitattu ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain (33/1933) 1 §:n 1 momenttiin, joka koskee ampuma-aseiden ja ampumatarpeiden harrastustarkoitusta varten hankkimiseen ja hallussapitoon sekä valmistukseen annettavaa lupaa.

f. Ampuma-aselain 11 luvun (Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset) 121 §:n mukaan aikaisemman lain nojalla annetut ampuma-aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin liittyvät luvat jäävät lupaehtoineen voimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymäsäännöksen perusteella lupapäätös 527PO on ollut edelleen voimassa alkuperäisen sisältöisenä.

g. Luvan 527PO nojalla hankittujen ja hallussa pidettyjen esineiden: aseiden, aseiden osien ja ampumatarvikkeiden (patruunoiden, nallien, ruudin) hallussa pitämiselle ei ole lupaehtoihin taikka lupaa koskevaan lainsäädäntöön kirjattu hallussapitoaikaan tai tulostavoitteisiin – valmistamiseen tai muuntamiseen – sidottuja ehtoja.

h. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 9 §:n mukaan tarkemmat määräykset ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetaan asetuksella.  Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen (34/1933) 25 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseiden hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa oikeuttaa hankkimaan luvassa tarkoitettuun aseeseen soveltuvia ampumatarpeita.

i. Myös ampuma-aselain 87 §:n nojalla yksityinen valmistuslupa, jollainen lupa 527PO yksityisen harrastustarkoituksensa osalta on, oikeuttaa hankkimaan ja pitämään hallussa sellaisia patruunoita, jotka soveltuvat käytettäväksi luvan mukaisissa aseissa, ja aseissa, jotka luvan haltija on oikeutettu lainaamaan.

5. Rikosasian R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan selvitetyksi puheenjohtajalle, lautamiehille, oikeudenkäyntiavustajalle, medialle ja yleisölle, että asianomistaja Y säilytti 7.65 Browning (50 kpl) ja 7.62x25 Tokarev (47 kpl) patruunoita sekä Puolustusvoimista asianomistaja Y:lle ampumaharjoittelukäyttöön luovutettuja .22 cal. long rifle patruunoita (217 kpl) asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013 (Liite 1 / sivut 34 – 99). Asianomistaja X oli oikeutettu pitämään hallussaan edellä mainittuja patruunoita niin hallussapito- ja kantolupiensa kuin asianomistaja X:lle lupahakemuksen mukaisesti metsästys-, urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yksityiseen harrastustarkoitukseen myönnetyn luvan 527PO nojalla. Viimeksi mainitun luvan nojalla asianomistaja X:llä oli oikeus pitää hallussaan myös edellä mainittujen asetyyppien aseita sekä aseiden osia, sillä lupapäätöksessä asianomistaja X on velvoitettu henkilökohtaisesti huolehtimaan siitä, että aseet säilytetään siten, etteivät ne joudu sivullisiin käsiin.

6. Edellä mainitut tosiseikat ja oikeusohjeet olivat oikeudenkäyntiavustajan tiedossa kun tämä esitti 11. lokakuuta 2018 valheellisen tiedon ja vihjauksen viitaten asianomistaja X:ä ja asianomistaja Y:tä koskevaan pöytäkirjaan 8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta (5.11.2013) (Liite 10) takavarikkoon kirjattuihin aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin: ”asianomistajalla X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” sekä ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” (Liite 1 / sivu 33 – 99).

Se, että oikeudenkäyntiavustaja on perehtynyt useiden kuukausien ajan oikeudenkäyntiasiakirjoihin ennen kuin hän esitti valheelliseksi tietämänsä tiedon ja vihjauksen tuomioistuimessa, osoittaa vakaata harkintaa ja suunnitelmallisuutta.

7. Rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315 pääkäsittelyssä tuomioistuin antoi haasteasiakirjat reaaliaikaisesti median edustajille seuraavasti:

”Pj: Sihteeri ilmoitti, että täällä on useat mediat on tiedustellut näitä… he pyytää haastehakemuksia, onk Valolla mitään sitä vastaan, et nää lähetetään tiedoksi.

Valo: Saa antaa, joo.

Pj: Ja jos vastaus olis ollu toinen, niin me olis annettu ne silti. Mä vaan tarkotan tätä niinku kysyä oikeastaa tiedottaan. Pistä menemään.” (Liite 11).

8. On syytä huomioida, että kunnianloukkaus ei edellytä sitä, että loukattu henkilö on mainittu nimeltä, kunhan ainakin osa viestin vastaanottajista pystyy tunnistamaan kyseessä olevan henkilön. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut) Koska on kiistatonta, että puolustusvälineteollisuutta ja maanpuolustusta moitteettomasti palvelleella asianomistaja X:llä (Liite 6 / sivu 11, Liite 12 ja 13) oli säilytyksessä täysin laillisesti asianomistaja Y:n patruunoita, jotka ovat peräisin Puolustusvoimista, on oikeudenkäyntiavustaja esittänyt tuomioistuimelle, medialle ja yleisölle valheellisen vihjauksen siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta Puolustusvoimista olisi lain vastaisesti päätynyt esineitä asianomistaja X:lle säilytettäväksi. Tätä oikeudenkäyntiavustajan esittämää asejärjestelmätekniikan asiantuntija asianomistaja X:n lisäksi asianomistaja Y:n kohdistunutta vihjausta on pidettävä rikoslain 24 luvun 10 §:n tarkoittamana kunnianloukkauksena, sillä teko on loukannut törkeällä tavalla myös moitteettomasti koko ammattisotilaan uran Puolustusvoimissa palvelleen upseerin kunniaa (Liite14).

9. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 9 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Momentin 1 kohdan mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön.

- Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu.

- Tiedon tai vihjauksen sisällölle ei valheellisuuden lisäksi ole 1 kohdassa asetettu muita vaatimuksia kuin että sen esittäminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa.

- Kysymyksessä voi olla väite syyllistymisestä rikokseen tai muuhun moitittavaan tekoon, kuten vuoden 2000 uudistusta edeltäneen lain herjaussäännöksessäkin.

- Momentin 2 kohdan sanonnalla "halventaa" on tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa.

- Kunnianloukkaus saattaa kohdistua johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan.

- Tällaisessa tapauksessa asianomistajia olisivat kaikki ne, joihin kunnianloukkauksen vaikutukset ulottuvat.

- Kunnianloukkausrikokset yksiköityvät loukattujen henkilöiden mukaan. Jos menettelyllä syyllistytään useaan henkilöön nähden kunnianloukkaukseen, kyseessä on useita kunnianloukkausrikoksia.

10. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 10 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Törkeä kunnianloukkaus olisi kunnianloukkausrikosten moitittavampi tekomuoto. Törkeänä kunnianloukkauksena voidaan rangaista vain teko, joka on täyttänyt perussäännöksen, kunnianloukkauksen 1 momentin tunnusmerkistön. Lisäksi törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitseminen edellyttää ankaroittamisperusteen käsillä oloa ja törkeiltä tekomuodoilta edellytettävän kokonaistörkeysvaatimuksen toteutumista.

- Ankaroittamisperuste olisi sama kuin törkeässä yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä. Ankaroittamisperusteena olisi ensinnäkin se, että kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä. Toiseksi ankaroittamisperusteena olisi erityisen suuren vahingon aiheuttaminen kunnianloukkauksessa. Perusteiden sisältöä on selvitetty törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä.

- Nimenomaisena ankaroittamisperusteena ei törkeässä kunnianloukkauksessa enää olisi se, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville.

- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun muassa valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen taikka halventamisen syy ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Kokonaistörkeyttä lisää esimerkiksi se, että tiedon levittämisen tarkoituksena ei ole ollut minkään merkityksellisen asian käsitteleminen, vaan puhdas vahingon aiheuttaminen loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Joissakin tapauksissa selkeästi perättömät henkilöä tai tämän ammattitoimintaa koskevat tiedot voivat vakavasti uhata tämän mainetta tai asemaa yhteisössä.

11. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun 8a§ (Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:

- Ankaroittamisperusteena olisi myös erityisen suuren vahingon aiheuttaminen. Vahingolla tarkoitetaan tässä taloudellisen vahingon ohella muutakin sellaista vahinkoa, jota ei voida pitää lainkohdassa mainittuna kärsimyksenä. Erityisen suurta vahinkoa saattaisi siten aiheutua esimerkiksi sille, jonka työuralla eteneminen olennaisesti vaikeutuu tai estyy kokonaan taikka joka menettää tärkeitä koulutusmahdollisuuksia tai yhteiskunnallisen arvonantonsa.

- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun muassa ilmaisun laatu ja sisältö, se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa esitettyjen tietojen perusteella, esityksen tyylilaji sekä tiedon, vihjauksen esittämisen syy ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Esimerkiksi teon shikaaniluonteisuus ja vahingoittamistarkoitus lisäävät teon kokonaistörkeyttä.

12. Oikeudenkäyntiavustaja on toiminut Y:tä asianomistajana koskevan rikosasian R 18/2310 sekä X:ää asianomistajana koskevan rikosasian R 18/3315 vastaajan oikeudenkäyntiavustajana, ja esittänyt siinä valheellisen tiedon tai vihjauksen

A) siitä, että asianomistaja X:n halussa on ollut luvatta Puolustusvoimien esineitä (aseita, aseiden osia ja patruunoita) ja samalla

B) siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta olisi lain vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista esineitä asianomistaja X:lle luvatta säilytettäväksi sekä

C) siitä, että X:n syyllisyys ampuma-aserikoksiin on selvitetty.

A-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” voidaan ymmärtää vain siten, että asianomistaja X:n hallusta on tavattu 23. heinäkuuta 2013 esineitä, joiden omistaja ja haltija on Puolustusvoimat, ja jotka ovat päätyneet asianomistaja X:lle lainvastaisesti (anastuksen seurauksena tai muutoin) ja olleet asianomistaja X:n hallussa lainvastaisesti ilman, että asianomistaja X:llä on ollut hallussaan olleisiin aseisiin, aseiden osiin ja patruunoihin, niiden hallussa pitämiseen oikeuttavaa lupaa.

B-kohdassa tarkoitettu valheellinen vihjaus: ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” voidaan ymmärtää vain siten, että asianomistaja Y:n kautta on lain vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista esineitä asianomistaja X:n asekaappiin säilytettäväksi, sillä asianomistaja Y on kertonut jo 21. tammikuuta 2015 hovioikeudessa todistajana kuultuna, että hän säilytti Puolustusvoimien leimoilla varustettuja esineitä asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013. Ja rikosasian R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan suullisesti selvitetyksi läsnä olleille, että asianomistaja Y säilytti Puolustusvoimista peräisin olevia esineitä asianomistaja X:n asekaapissa.

C-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” sekä ”tää rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman leimoja” on esitetty siten, että asianomistaja X:n syyllisyys ampuma-aserikoksiin on selvitetty.

Kyseisten A-, B- ja C-kohdassa tarkoitettujen valheellisten tietojen ja vihjausten esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen, asianomistajien halventaminen ja ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa asianomistajille sekä heihin kohdistuvaa halveksuntaa.

13. Aluesyyttäjän käsitys normaalista ja hyväksyttävästä toiminnasta rikosten tutkinnassa ei vastaa Esitutkintalain 4 luvun periaatteita. Jättämällä oikeudenkäyntiavustajan itselle tai toiselle hankkiman hyödyn ja toiselle aiheuttaman vahingon tarkastelun selvittämättä, on aluesyyttäjä samalla estänyt asianomistajia esittämästä esitutkinnassa näyttöä asiassa.

Kyse on siitä, että asiat on virkatoiminnassa rakennettu sekä yritetty rakentaa näyttämään muulta kuin mistä todellisuudessa on kysymys ja tämän jälkeen aluesyyttäjä on tulkinnut lakia virheellisesti vastoin lainsäätäjän tarkoittamaa siten, että kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen riippuisi esitystavasta tai siitä mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun muun tiedossa on ollut. Tämä kestämätön tulkinta mahdollistaa valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen ilman seuraamuksia.

Aluesyyttäjän kestämättömän tulkinnan voidaan todeta olevan rikokseen – valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämiseen tuomioistuimissa kannustava – mutta kunnianloukkauksia se ei tee tyhjiksi.

14. Oikeudenkäyntiavustajan tehtävä ei ole pelkästään päämiehensä edustaminen ja tämän asian ajaminen, vaan hänellä on velvollisuuksia myös yhteiskuntaa ja aineellista totuutta kohtaan. Oikeudenkäyntiavustajan totuusvelvollisuus on olemassa myös silloin, kun hän avustaa poliisirikoksista epäiltyä vastaajaa. Oikeudenkäyntiavustajan tulee olla antamatta tuomioistuimelle lausumia, jotka hän tietää paikkansapitämättömiksi, sekä kiistämättä, minkä tietää todeksi. (Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) 8 § 1 momentti, kohta 17) Tämä siis siitä huolimatta, että vastaajalla on lähtökohtaisesti oikeus valehdella.

Oikeudenkäyntiavustajan teot on tehty käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta, ja tekoja on niiden suunnitelmallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeinä.

15. Edellä todetuin perustein ja ottaen huomioon tekijän asema, tekopaikka, teon luonne ja konteksti sekä mitä oikeudenkäyntiavustajan tiedossa on 11. lokakuuta 2018 ollut, kunnianloukkausten esitutkintaa ei voi rajoittaa tunnusmerkistötekijöiden puutteen vuoksi taikka muullakaan perusteella, sillä tässä jos missä myös erittäin tärkeä yleinen etu vaatii, että esitutkinta toimitetaan asianomistajiin kohdistuneista kunnianloukkauksista.

16. Oikeudenkäyntiavustajan tekojen osalta on ensisijaisesti syytä epäillä asianomistajiin kohdistunutta rikoslain 24 luvun 10 §:ssä tarkoitettua törkeää kunnianloukkausta, sillä tuomioistuimessa rikosasioiden pääkäsittelyssä vastaajan oikeudenkäyntiavustajan asianomistajiin kohdistamien valheellisten tietojen ja vihjauksien esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen.

17. Ottaen huomion sen, että rikoslain 24 luvun 9 §:ssä tarkoitetun kunnianloukkauksen syyteoikeus voi oikeudenkäyntiavustajan osalta vanhentua 11. lokakuuta 2020. Valtakunnansyyttäjä ryhtynee kantelun johdosta pikaisesti toimenpiteisiin, joihin on aihetta rikosvastuun ja asianomistajien oikeusturvan toteutumisen ja yleisen edun kannalta sekä lain noudattamiseksi syyttäjälaitoksessa lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

Ennen kaikkea T₁) asianomistajina rangaistusta vaativilla uhreilla (Liite C) on oikeus luottaa siihen, ettei tutkinnassa tapahdu virheitä, joiden vuoksi rikosasia voi jäädä luotettavasti selvittämättä.

18. Korkeimman oikeuden antamasta ohjauksesta, käräjäoikeus on sittemmin tutkinut X:ää koskevaa väitettä ampuma-aserikoksesta uudelleen ja todennut, ettei X ole voinutkaan syyllistyä ampuma-aserikokseen ja hylännyt syytteen. Sitten hovioikeus on tutkinut väitettä uudelleen, mutta muuttanut käräjäoikeuden tuomiolauselmaa vain X:n muutoshakemuksen johdosta siten, että valtio velvoitettiin käräjäoikeuden määräämän lisäksi korvaamaan lisää oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeuden tuomio 14/125720 ja hovioikeuden tuomio 15/121173 olivat siten virheellisiä, kuin sittemmin samasta käräjä- ja hovioikeudesta annettujen päinvastaisten tuomioiden lainvoimaiset tuomiolauselmat (Liite 15 ja 16) osoittavat. Tämä oli toki nähtävissä jo Korkeimman oikeuden ratkaisusta (Liite 8) ja jo ennen sitäkin nykyisestä ampuma-aselaista (1/1998) ja aikaisemmin ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetusta laista (33/1933), tulkittaessa niitä niiden tarkoituksen mukaisesti, lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

19. Pyydän, että aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevat tiedonannot toimitetaan minulle sähköpostitse tai sähköisenä viestinä.

Asianomistaja Y

Liitteet

A. Länsi-Suomen syyttäjäalueen päiväkirja E 20/3062 (4.3.2020)

B. Aluesyyttäjän ratkaisu 20/760 (7.2.2020)

C. Tutkintailmoitus 5650/R/45188/19 (12.8.2019)

1. Aluesyyttäjän 1.4.2020 toimittaman tiedon mukaan hänen käytössään olleet asiakirjat

2. Poliisilaitoksen vastaus tietopyyntöön (28.11.2019)

3. Täydennetty haastehakemus rikosasiassa R 18/2310 (6.7.2018)

4. Haastehakemus rikosasiassa (18.7.2018)

5. Aseiden hallussapito- ja kantoluvat (3/1985), (8/1985), (162/90), (148/94)

6. Turun ja Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124 aineisto (25.8.1993)

7. Ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupa 527PO (25.8.1993)

8. Korkeimman oikeuden päätös 1972 (18.10.2017)

9. Lakiasiaintoimisto Pajula Co & Oy:n lasku (11.10.2018)

10. Pöytäkirja 8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta (5.11.2013)

11. Tuomioistuin antaa rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315 haasteasiakirjat medialle (21 s.) (11.10.2018)

12. X:n sodan ajan esimiehen lausunto (2.12.2012)

13. X:n työtodistus (15.3.2013)

14. Y:n nimikirjanote (30.6.1994)

15. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolauselma 19/108316 (26.2.2019)

16. Turun hovioikeuden tuomiolauselma 20/114364 (9.4.2020)