Kirjoituksessa (6.4.2021) Ilta Sanomien
päätoimittaja Ulla Appelsin esittää huolensa siitä, mihin valtion virastoissa
aikaa ja veronmaksajien rahoja käytetään.
Kuva.
Ulla ja Mika Appelsin linnan juhlissa
Valtakunnansyyttäjän
toimistossa, jossa Ullan puoliso Mika Appelsin on valtionsyyttäjän virassa, on 4.
elokuuta 2020 lähtien ollut jäljempänä luettavissa olevan kantelun johdosta
vireille aluesyyttäjän ilmeisen virheellistä ratkaisua koskeva
muutosharkinta-asia 374/21/20, jonka käsittelijä Mika on. Mika on 26. elokuuta 2020
todennut käsittelyn kestävän 3 – 4 kuukautta.
Oikeudellisesti
yksinkertainen rikosuhreja koskeva muutosharkinta-asia 374/21/20 on ollut Mikan
käsiteltävänä jo yli 8 kuukautta ja on edelleen käsittelemättä.
Jos rikosasioissa uhrin aseman ajatteleminen on edelleen Ullalle
erittäin tärkeää, niin Ulla voi kysyä julkisesti myös puolisoltaan, mihin
tämä ylipäänsä käyttää aikaansa – ja siis
veronmaksajien rahoja valtakunnansyyttäjän toimistossa.
Nimimerkki:
KukaMitäHäh
KANTELU
ALUESYYTTÄJÄN VIRHEELLISEN RATKAISUN JOHDOSTA (4.8.2020)
T1)
Täydennetty 19. elokuuta 2020
1. Syyttäjäalueen
päiväkirjaan (Liite A) kirjatun perusteella törkeä kunnianloukkausrikosasia on
jaettu aluesyyttäjälle (Lotta Eriksson) 6. helmikuuta 2020 ja tämä on lopettanut
esitutkinnan seuraavana päivänä ilmeisen vastahakoisena käsitellä asiaa miltään
osin vakavasti. Aluesyyttäjän ratkaisusta
(Liite B) ilmenevä arviointi on puutteellinen ja virheellinen, mikä on johtanut
väärään lopputulokseen. Perustelujen mukaan virheelliseen ratkaisuun on
päädytty ottamalla huomioon asiaan vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu
huomioita pois käsiteltävänä olevasta asiasta, mikä viittaa vahvaan
ennakkoasenteeseen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa
noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä
muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.
2. Aluesyyttäjän ratkaisuun ei ole kirjattu hänen käytössään olleiden
asiakirjojen yksilöiviä tunnistetietoja, mikä osoittaa peittelyä. Sen sijaan ratkaisuun on kirjattu: ”Pajula on selvittänyt vuonna 2013
tehdyn kotietsinnän kulkua päämiehensä näkökulmasta”. Tällaisesta
tilanteesta ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa kuitenkaan ole kysymys.
Oikeudenkäyntiavustaja ei ole maininnut sanaa kotietsintä, saati, että hän
puheenvuorossaan lausuu: ”asianomistaja X:llä ei ole ollut lupaa
mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä
kuulu puolustusvoimille” ja ”tää rikosperusteisesti tapahtunut
haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman
leimoja” muuna tietona kuin faktana. Kyseisten lauseiden esittämisen
yhteydessä oikeudenkäyntiavustaja ei ilmaissut, että kyse on hänen
poliisirikoksista epäillyn päämiehensä taikka jonkun muun mielipiteestä tai,
että kyse ei ole hänen juristina esittämistä faktatiedoista. Tämä on
todettavissa muun muassa esitutkintaviranomaisen käräjäoikeuden tallenteesta
toteuttamasta litteroinnista – 5650_R_45188_19 oikeudenkäynti 1. osa / (Liite 1
/ sivut 34 – 99).
Mikäli
oikeudenkäyntiavustajan lausumat halutaan ja voidaan tulkita siten, että hän on
selvittänyt poliisirikoksista syytteessä olevan vastaajan näkökulmasta tehtyä
kotietsintää, osoittaa poliisilaitoksen vastaukseen (Liite 2) kirjattu: ”Kotietsintää
ei ole suoritettu”, että oikeudenkäyntiavustaja on myös tältä osin
esittänyt valheellisen tiedon tai vihjauksen.
Merkitystä
asiassa ei myöskään ole sillä, mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun
muun tiedossa on ollut, sillä rikoslain 24 luvun 9 ja 10 §:n mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on
tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön.
Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa riippumatta
siitä, miten esittäminen tapahtuu. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle
(HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut)
Toisin kuin aluesyyttäjän ratkaisun sivulle 3/2. kappale on
valheellisesti kirjattu, hovioikeuden tuomiossa 15/121173 (Liite 1 /
sivut 5 – 16) ei ole todettu, ”että asianomistaja X:llä ei
ole ollut lupaa Puolustusvoimille kuuluviin aseisiin, aseen osiin tai
patruunoihin”.
3. Viranomaisen pyrkimystä sotkea asiaa sekä aikaisempien tapahtumien
tapahtumainkulkua jälkikäteen muun muassa asiaan vaikuttamattomia seikkoja ja
perättömiä tietoja ratkaisuun kirjaamalla, on pidettävä vähintään osoituksena
kielteisiä muotoja saaneesta työtuttavuuksien ”joukkuehengestä”
oikeudenkäyntiavustajan – entisen syyttäjäsiskon puolesta. Kielteisiä muotoja
saanut työtuttavuuksien joukkuehenki – epäasiallinen kollegiaalisuus on usein inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei missään
tapauksessa hyväksyttävää käytettäessä julkista valtaa virkatehtävissä.
4. Oikeudenkäyntiavustaja
oli perehtynyt haastehakemusasiakirjoihin (Liite 3 ja 4) sekä muun muassa
niiden liiteasiakirjoina oleviin asianomistaja X:n aselupa-asiakirjoihin
(Liite 5, 6 ja 7). Oikeudenkäyntiavustaja oli perehtynyt hovioikeuden 13.
toukokuuta 2015 antamaan tuomioon 15/121173 sekä Korkeimman oikeuden 18.
lokakuuta 2017 antamaan ratkaisuun 1972 (Liite 8) ja liittänyt ne 20. kesäkuuta
2018 laatimaansa vastaukseen rikosasiassa R 18/2310 (Liite 1 / sivu 23) sekä
vielä uudestaan perehtynyt hovioikeuden tuomioon sekä Korkeimman oikeuden
ratkaisuun ja liittänyt ne 6. syyskuuta 2018 laatimaansa vastaukseen
rikosasiassa R 18/3315 (Liite 1 / sivu 32) ja toimittanut edellä mainitut
vastaukset käräjäoikeudelle.
a. Hovioikeus on tuomiossaan 15/121173
hylännyt syytteen väitettyjen Puolustusvoimien
esineiden osalta. Tältä osin hovioikeuden tuomio on ollut lainvoimainen 15.
heinäkuuta 2015 lähtien.
b. Korkein
oikeus totesi, että X on voinut luottaa siihen että hänen asesepän lupansa 527PO on
myönnetty siihen tarkoitukseen kuin hän on lupahakemuksessaan esittänyt, eikä
hän näin ollen ole syyllistynyt siihen rikokseen josta häntä on syytetty.
Korkein oikeus on pitänyt olennaisena niitä olosuhteita, joissa X:n
asesepän lupa 527PO on myönnetty, millaista selvitystä on edellytetty ja
millaista käytäntöä on noudatettu. Korkein oikeus totesi edelleen, että ”Korkein
oikeus katsoo X:n esittämän uuden selvityksen osoittavan, että hän on hakenut
kysymyksessä olevaa lupaa yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan.
Luvan myöntämistä koskevasta lääninhallituksen päätöksestä ei selvästi ilmene,
että lupa olisi myönnetty muuhun kuin lupahakemuksesta ilmenneeseen
tarkoitukseen. Nämä seikat tukevat X:n väitettä siitä, että lupa on alun perin
myönnetty muuhun kuin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettavaan
ampuma-aseiden valmistamiseen ja korjaamiseen. Mainittujen seikkojen
perusteella on vähintäänkin perusteita katsoa, että X on voinut perustellusti
saada tällaisen käsityksen hänelle myönnetyn luvan sisällöstä. Ampuma-aselain
121 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen perusteella X on lisäksi voinut uuden lain
tullessa voimaan lähteä siitä, että lupa on ollut edelleen voimassa
alkuperäisen sisältöisenä. Myös X:n hakemuksensa tueksi esittämä uusi selvitys,
joka osoittaa asealan elinkeinonharjoittajien myyneen hänelle ampumatarvikkeita
vuonna 1993 myönnetyn luvan perusteella, viittaa siihen, että X:n käsitys
hänelle myönnetyn luvan sisällöstä on vastannut muidenkin asealalla toimivien
käsitystä. X:n käsitystä luvan sisällöstä tukee sekin, että hänen
lupahakemuksensa liiteluettelosta on yliviivattu sanat ”Kaupparekisterin tai
muun vastaavan rekisterin ote”. Tällaisia, elinkeinotoimintaan viittaavia
asiakirjoja ei ole esitetty X:ltä myöskään vaaditun.”
c. Korkein oikeus on purkanut hovioikeuden tuomion 15/121173 ja
käräjäoikeuden tuomion 14/125720 niiltä osin kuin X oli tuomittu
rangaistukseen ampuma-aserikoksesta, tuomittu menettämään valtiolle aseita,
aseiden osia ja patruunoita
sekä velvoitettu
korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia.
d. Lakiasiaintoimisto Pajula & Co Oy:n lasku (Liite 9) osoittaa,
että hakemusasiakirjojen aineisto (Liite 6) ja lupapäätös 527PO (Liite 7) ovat
olleet oikeudenkäyntiavustajan käytössä viimeistään 9. heinäkuuta 2018 lähtien. Hakemusasiakirjojen
aineiston sivulta 10 nähdään, että X on
hakenut ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja korjauslupaa yksityisessä
tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan ammattitaidon ylläpitämiseksi ja
kehittämiseksi harrastusmielessä. Aineiston sivulta 12 – lupahakemuksesta on
tarpeettomana yliviivattu kaikki elinkeinotoimintaan liittyvä: ”Toiminimi,
jäljennös yhtiöjärjestyksestä, kaupparekisterin tai muun vastaavan rekisterin
ote” yksityiseen harrastustarkoitukseen haettavaan lupaan
kuulumattomina, eikä sellaisia ole olemassa. Aineiston sivulta 6 nähdään, että Turun
ja Porin lääninhallitus on pyytänyt Turun poliisilaitokselta lausunnon edellä
mainittua lupahakemusta koskevassa asiassa. Aineiston sivulle 5 –
poliisilaitoksen lausuntoon on kirjattu: ”Turun poliisilaitos ilmoittaa
lausuntonaan, ettei sillä ole mitään huomautettavaa hakijan henkilökohtaisten
ominaisuuksien eikä myöskään hakemuksen suhteen muutoinkaan”.
e. Aikaisemmin
voimassa olleiden säännösten mukaan lupa myönnettiin lupahakemuksessa
yksilöityyn tarkoitukseen siinä laajuudessa kuin lupaviranomainen harkitsi. Lupapäätöksen
(Liite 7) kohtaan ”ASIA” on kirjattu: ”Ampuma-aseiden ja niiden osien valmistus- ja
korjauslupahakemus” ja kohtaan ”PÄÄTÖS” ensimmäiseksi lauseeksi on
kirjattu: ”Lääninhallitus on tutkinut asian ja suostuu hakemukseen”. Tämä osoittaa, että lääninhallitus on
myöntänyt X:lle
toistaiseksi voimassa olevan luvan lupahakemuksen mukaisesti metsästys-,
urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien
valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi
yksityisessä harrastustarkoituksessa
ja sitä osoittaa myös se, että lupapäätöksessä asiaan sovellettuna lainkohtana
on viitattu ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain (33/1933) 1 §:n 1 momenttiin, joka koskee ampuma-aseiden ja ampumatarpeiden harrastustarkoitusta
varten hankkimiseen ja hallussapitoon sekä
valmistukseen annettavaa lupaa.
f. Ampuma-aselain 11 luvun (Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset) 121 §:n mukaan
aikaisemman lain nojalla annetut ampuma-aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin
liittyvät luvat jäävät lupaehtoineen voimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että
siirtymäsäännöksen perusteella lupapäätös 527PO on ollut edelleen voimassa
alkuperäisen sisältöisenä.
g. Luvan 527PO nojalla hankittujen ja
hallussa pidettyjen esineiden: aseiden, aseiden osien ja ampumatarvikkeiden
(patruunoiden, nallien, ruudin) hallussa pitämiselle ei ole lupaehtoihin taikka
lupaa koskevaan lainsäädäntöön kirjattu hallussapitoaikaan tai
tulostavoitteisiin – valmistamiseen tai
muuntamiseen – sidottuja ehtoja.
h. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 9 §:n mukaan tarkemmat
määräykset ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetaan asetuksella. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun
asetuksen (34/1933) 25 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseiden hankkimiseen ja
hallussapitoon oikeuttava lupa oikeuttaa hankkimaan luvassa tarkoitettuun
aseeseen soveltuvia ampumatarpeita.
i. Myös ampuma-aselain 87
§:n nojalla yksityinen valmistuslupa, jollainen lupa 527PO yksityisen
harrastustarkoituksensa osalta on, oikeuttaa hankkimaan ja pitämään hallussa
sellaisia patruunoita, jotka soveltuvat käytettäväksi luvan mukaisissa aseissa,
ja aseissa, jotka luvan haltija on oikeutettu lainaamaan.
5.
Rikosasian R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan selvitetyksi
puheenjohtajalle, lautamiehille, oikeudenkäyntiavustajalle, medialle ja
yleisölle, että asianomistaja Y säilytti 7.65
Browning (50 kpl) ja 7.62x25 Tokarev (47 kpl) patruunoita sekä Puolustusvoimista
asianomistaja
Y:lle ampumaharjoittelukäyttöön
luovutettuja .22 cal. long rifle patruunoita (217 kpl) asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013 (Liite 1 /
sivut 34 – 99). Asianomistaja X oli oikeutettu pitämään hallussaan edellä mainittuja patruunoita niin hallussapito-
ja kantolupiensa kuin asianomistaja X:lle lupahakemuksen
mukaisesti metsästys-, urheilu-, käsi- ja keräilyaseiden ja niiden osien
valmistamisen ja korjaamisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi
yksityiseen harrastustarkoitukseen myönnetyn luvan 527PO nojalla.
Viimeksi mainitun luvan nojalla asianomistaja X:llä oli oikeus pitää
hallussaan myös edellä mainittujen asetyyppien aseita sekä aseiden osia, sillä lupapäätöksessä asianomistaja X on velvoitettu henkilökohtaisesti huolehtimaan
siitä, että aseet säilytetään siten, etteivät ne joudu sivullisiin käsiin.
6.
Edellä mainitut tosiseikat ja oikeusohjeet olivat oikeudenkäyntiavustajan
tiedossa kun tämä esitti 11. lokakuuta 2018
valheellisen tiedon ja vihjauksen viitaten asianomistaja X:ä ja asianomistaja Y:tä
koskevaan pöytäkirjaan 8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta
(5.11.2013) (Liite 10) takavarikkoon kirjattuihin aseisiin, aseen osiin ja
patruunoihin: ”asianomistajalla X:llä ei ole ollut lupaa mihinkään
puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai patruunoihin, mitkä kuulu
puolustusvoimille” sekä ”tää rikosperusteisesti tapahtunut
haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä puolustusvoiman
leimoja” (Liite 1 / sivu 33 – 99).
Se,
että oikeudenkäyntiavustaja on perehtynyt useiden kuukausien ajan
oikeudenkäyntiasiakirjoihin ennen kuin hän esitti valheelliseksi tietämänsä
tiedon ja vihjauksen tuomioistuimessa, osoittaa vakaata harkintaa ja
suunnitelmallisuutta.
7.
Rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315 pääkäsittelyssä tuomioistuin antoi
haasteasiakirjat reaaliaikaisesti median edustajille seuraavasti:
”Pj: Sihteeri
ilmoitti, että täällä on useat mediat on tiedustellut näitä… he pyytää
haastehakemuksia, onk Valolla mitään sitä vastaan, et nää lähetetään tiedoksi.
Valo:
Saa antaa, joo.
Pj: Ja jos vastaus olis ollu toinen, niin me
olis annettu ne silti. Mä vaan
tarkotan tätä niinku kysyä oikeastaa tiedottaan. Pistä menemään.” (Liite 11).
8. On syytä huomioida, että kunnianloukkaus ei edellytä sitä, että
loukattu henkilö on mainittu nimeltä, kunhan ainakin osa viestin
vastaanottajista pystyy tunnistamaan kyseessä olevan henkilön. (Hallituksen esityksen Eduskunnalle
(HE 19/2013) rikoslaiksi 24 luvun 9 ja 10 § pykäläkohtaiset perustelut) Koska on kiistatonta, että puolustusvälineteollisuutta
ja maanpuolustusta moitteettomasti palvelleella asianomistaja X:llä (Liite 6 / sivu 11, Liite 12 ja 13) oli säilytyksessä täysin laillisesti asianomistaja Y:n patruunoita, jotka ovat peräisin Puolustusvoimista,
on oikeudenkäyntiavustaja esittänyt tuomioistuimelle, medialle ja
yleisölle valheellisen vihjauksen siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta
Puolustusvoimista olisi lain vastaisesti päätynyt esineitä asianomistaja X:lle säilytettäväksi. Tätä oikeudenkäyntiavustajan
esittämää asejärjestelmätekniikan asiantuntija asianomistaja X:n lisäksi asianomistaja Y:n
kohdistunutta vihjausta on pidettävä rikoslain 24 luvun 10 §:n tarkoittamana
kunnianloukkauksena, sillä teko on loukannut törkeällä tavalla myös
moitteettomasti koko ammattisotilaan uran Puolustusvoimissa palvelleen upseerin
kunniaa (Liite14).
9. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013)
rikoslain 24 luvun 9 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:
- Momentin 1 kohdan mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on
tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön.
- Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa
riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu.
- Tiedon tai vihjauksen sisällölle ei valheellisuuden lisäksi ole 1
kohdassa asetettu muita vaatimuksia kuin että sen esittäminen on omiaan
aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa.
- Kysymyksessä voi olla väite syyllistymisestä rikokseen tai muuhun
moitittavaan tekoon, kuten vuoden 2000 uudistusta edeltäneen lain
herjaussäännöksessäkin.
- Momentin 2 kohdan sanonnalla "halventaa" on tarkoitettu
kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa.
- Kunnianloukkaus saattaa kohdistua johonkin rajattuun henkilöpiiriin
tai sen osaan.
- Tällaisessa tapauksessa asianomistajia olisivat kaikki ne, joihin
kunnianloukkauksen vaikutukset ulottuvat.
- Kunnianloukkausrikokset yksiköityvät loukattujen henkilöiden mukaan.
Jos menettelyllä syyllistytään useaan henkilöön nähden kunnianloukkaukseen,
kyseessä on useita kunnianloukkausrikoksia.
10. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013) rikoslain 24 luvun
10 § pykäläkohtaisissa perusteluissa on todettu:
- Törkeä kunnianloukkaus olisi kunnianloukkausrikosten moitittavampi
tekomuoto. Törkeänä kunnianloukkauksena voidaan rangaista vain teko, joka on
täyttänyt perussäännöksen, kunnianloukkauksen 1 momentin tunnusmerkistön.
Lisäksi törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitseminen edellyttää
ankaroittamisperusteen käsillä oloa ja törkeiltä tekomuodoilta edellytettävän
kokonaistörkeysvaatimuksen toteutumista.
- Ankaroittamisperuste olisi sama kuin törkeässä yksityiselämää
loukkaavassa tiedon levittämisessä. Ankaroittamisperusteena olisi ensinnäkin
se, että kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä. Toiseksi
ankaroittamisperusteena olisi erityisen suuren vahingon aiheuttaminen
kunnianloukkauksessa. Perusteiden sisältöä on selvitetty törkeän yksityiselämää
loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä.
- Nimenomaisena ankaroittamisperusteena ei törkeässä
kunnianloukkauksessa enää olisi se, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä
käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten
saataville.
- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun
muassa valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen taikka halventamisen syy
ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Kokonaistörkeyttä
lisää esimerkiksi se, että tiedon levittämisen tarkoituksena ei ole ollut
minkään merkityksellisen asian käsitteleminen, vaan puhdas vahingon
aiheuttaminen loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Joissakin tapauksissa
selkeästi perättömät henkilöä tai tämän ammattitoimintaa koskevat tiedot voivat
vakavasti uhata tämän mainetta tai asemaa yhteisössä.
11. Hallituksen esityksen Eduskunnalle (HE 19/2013)
rikoslain 24 luvun 8a§ (Törkeä
yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) pykäläkohtaisissa perusteluissa
on todettu:
- Ankaroittamisperusteena olisi myös erityisen suuren vahingon
aiheuttaminen. Vahingolla tarkoitetaan tässä taloudellisen vahingon ohella
muutakin sellaista vahinkoa, jota ei voida pitää lainkohdassa mainittuna
kärsimyksenä. Erityisen suurta vahinkoa saattaisi siten aiheutua esimerkiksi
sille, jonka työuralla eteneminen olennaisesti vaikeutuu tai estyy kokonaan
taikka joka menettää tärkeitä koulutusmahdollisuuksia tai yhteiskunnallisen
arvonantonsa.
- Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun
muassa ilmaisun laatu ja sisältö, se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on
henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa esitettyjen tietojen perusteella,
esityksen tyylilaji sekä tiedon, vihjauksen esittämisen syy ja tarkoitus samoin
kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Esimerkiksi teon shikaaniluonteisuus ja
vahingoittamistarkoitus lisäävät teon kokonaistörkeyttä.
12. Oikeudenkäyntiavustaja on toiminut Y:tä asianomistajana koskevan rikosasian R 18/2310
sekä X:ää asianomistajana koskevan rikosasian
R 18/3315 vastaajan oikeudenkäyntiavustajana, ja
esittänyt siinä valheellisen tiedon tai vihjauksen
A) siitä, että asianomistaja X:n halussa on ollut luvatta
Puolustusvoimien esineitä (aseita, aseiden osia ja patruunoita) ja samalla
B) siitä, että jotenkin asianomistaja Y:n kautta olisi lain
vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista esineitä asianomistaja
X:lle
luvatta säilytettäväksi sekä
C) siitä, että X:n
syyllisyys ampuma-aserikoksiin on selvitetty.
A-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole
ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai
patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” voidaan ymmärtää vain
siten, että asianomistaja X:n hallusta on tavattu 23. heinäkuuta 2013 esineitä, joiden omistaja ja haltija on
Puolustusvoimat, ja jotka ovat päätyneet asianomistaja X:lle lainvastaisesti
(anastuksen seurauksena tai muutoin) ja olleet asianomistaja X:n hallussa
lainvastaisesti ilman, että asianomistaja X:llä on ollut hallussaan olleisiin aseisiin,
aseiden osiin ja patruunoihin, niiden hallussa pitämiseen oikeuttavaa lupaa.
B-kohdassa tarkoitettu valheellinen vihjaus: ”tää rikosperusteisesti
tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on ollut näitä
puolustusvoiman leimoja” voidaan ymmärtää vain siten, että asianomistaja Y:n kautta on lain vastaisesti päätynyt Puolustusvoimista
esineitä asianomistaja X:n asekaappiin
säilytettäväksi, sillä asianomistaja Y
on kertonut jo 21. tammikuuta 2015
hovioikeudessa todistajana kuultuna, että hän säilytti Puolustusvoimien leimoilla varustettuja esineitä asianomistaja X:n asekaapissa 23. heinäkuuta 2013. Ja rikosasian
R 18/2310 esittelyssä tuli vielä uudestaan suullisesti selvitetyksi läsnä
olleille, että asianomistaja
Y säilytti Puolustusvoimista peräisin
olevia esineitä asianomistaja X:n asekaapissa.
C-kohdassa tarkoitettu valheellinen tieto: ”asianomistaja X:llä ei ole
ollut lupaa mihinkään puolustusvoim tämmösiin aseisiin, aseen osiin tai
patruunoihin, mitkä kuulu puolustusvoimille” sekä ”tää
rikosperusteisesti tapahtunut haltuunotto liittyy siihen omaisuuteen, jossa on
ollut näitä puolustusvoiman leimoja” on
esitetty siten, että asianomistaja X:n syyllisyys
ampuma-aserikoksiin on selvitetty.
Kyseisten A-, B- ja C-kohdassa tarkoitettujen valheellisten tietojen ja
vihjausten esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen, asianomistajien
halventaminen ja ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan suurta kärsimystä ja
erityisen suurta vahinkoa asianomistajille sekä heihin kohdistuvaa
halveksuntaa.
13. Aluesyyttäjän
käsitys normaalista ja hyväksyttävästä toiminnasta rikosten tutkinnassa ei
vastaa Esitutkintalain 4 luvun periaatteita. Jättämällä oikeudenkäyntiavustajan itselle tai toiselle
hankkiman hyödyn ja toiselle aiheuttaman vahingon tarkastelun selvittämättä, on aluesyyttäjä
samalla estänyt asianomistajia
esittämästä esitutkinnassa näyttöä asiassa.
Kyse on siitä, että asiat on virkatoiminnassa rakennettu sekä yritetty rakentaa näyttämään muulta
kuin mistä todellisuudessa on kysymys ja tämän jälkeen aluesyyttäjä on
tulkinnut lakia virheellisesti vastoin lainsäätäjän tarkoittamaa siten, että
kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen riippuisi esitystavasta tai
siitä mitä poliisirikosasian vastaajan taikka jonkun muun tiedossa on ollut.
Tämä kestämätön tulkinta mahdollistaa valheellisen
tiedon tai vihjauksen esittämisen ilman seuraamuksia.
Aluesyyttäjän
kestämättömän tulkinnan voidaan todeta olevan
rikokseen – valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämiseen tuomioistuimissa
kannustava – mutta kunnianloukkauksia se ei tee tyhjiksi.
14. Oikeudenkäyntiavustajan
tehtävä ei ole pelkästään päämiehensä edustaminen ja tämän asian ajaminen, vaan
hänellä on velvollisuuksia myös yhteiskuntaa
ja aineellista totuutta kohtaan. Oikeudenkäyntiavustajan
totuusvelvollisuus on olemassa myös silloin, kun hän avustaa poliisirikoksista
epäiltyä vastaajaa. Oikeudenkäyntiavustajan
tulee olla antamatta tuomioistuimelle lausumia, jotka hän tietää
paikkansapitämättömiksi, sekä kiistämättä, minkä tietää todeksi. (Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista
(715/2011) 8 § 1 momentti, kohta 17) Tämä siis siitä huolimatta, että
vastaajalla on lähtökohtaisesti oikeus valehdella.
Oikeudenkäyntiavustajan
teot on tehty käyttämällä hyväksi vastuulliseen
asemaan perustuvaa erityistä luottamusta, ja tekoja on niiden
suunnitelmallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena
arvioiden pidettävä törkeinä.
15. Edellä
todetuin perustein ja ottaen huomioon tekijän
asema, tekopaikka, teon luonne ja konteksti sekä mitä oikeudenkäyntiavustajan
tiedossa on 11. lokakuuta 2018 ollut, kunnianloukkausten esitutkintaa ei
voi rajoittaa tunnusmerkistötekijöiden puutteen vuoksi taikka muullakaan
perusteella, sillä tässä jos missä myös erittäin
tärkeä yleinen etu vaatii, että esitutkinta toimitetaan asianomistajiin
kohdistuneista kunnianloukkauksista.
16. Oikeudenkäyntiavustajan tekojen osalta on ensisijaisesti syytä
epäillä asianomistajiin kohdistunutta rikoslain 24 luvun 10 §:ssä tarkoitettua
törkeää kunnianloukkausta, sillä tuomioistuimessa rikosasioiden pääkäsittelyssä
vastaajan oikeudenkäyntiavustajan asianomistajiin kohdistamien valheellisten
tietojen ja vihjauksien esittämisen syy ja tarkoitus on ilmeinen.
17. Ottaen huomion sen, että rikoslain 24 luvun 9 §:ssä
tarkoitetun kunnianloukkauksen syyteoikeus voi oikeudenkäyntiavustajan osalta
vanhentua 11. lokakuuta 2020. Valtakunnansyyttäjä ryhtynee kantelun johdosta pikaisesti
toimenpiteisiin, joihin on aihetta rikosvastuun ja asianomistajien oikeusturvan
toteutumisen ja yleisen edun kannalta
sekä lain noudattamiseksi syyttäjälaitoksessa lainsäätäjän tarkoittamalla
tavalla.
Ennen
kaikkea T1) asianomistajina rangaistusta vaativilla uhreilla (Liite
C) on oikeus luottaa siihen,
ettei tutkinnassa tapahdu virheitä, joiden vuoksi rikosasia voi jäädä
luotettavasti selvittämättä.
18.
Korkeimman oikeuden antamasta ohjauksesta, käräjäoikeus on sittemmin tutkinut X:ää
koskevaa väitettä ampuma-aserikoksesta uudelleen ja todennut, ettei X ole
voinutkaan syyllistyä ampuma-aserikokseen ja hylännyt syytteen. Sitten
hovioikeus on tutkinut väitettä uudelleen, mutta muuttanut käräjäoikeuden
tuomiolauselmaa vain X:n muutoshakemuksen johdosta siten, että valtio velvoitettiin
käräjäoikeuden määräämän lisäksi korvaamaan lisää oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeuden tuomio 14/125720
ja hovioikeuden tuomio 15/121173 olivat siten virheellisiä, kuin sittemmin samasta
käräjä- ja hovioikeudesta annettujen päinvastaisten tuomioiden lainvoimaiset
tuomiolauselmat (Liite 15 ja 16) osoittavat. Tämä oli toki nähtävissä jo
Korkeimman oikeuden ratkaisusta (Liite 8) ja jo ennen sitäkin nykyisestä ampuma-aselaista (1/1998) ja aikaisemmin ampuma-aseista ja
ampumatarpeista annetusta laista (33/1933),
tulkittaessa niitä niiden tarkoituksen mukaisesti, lainsäätäjän tarkoittamalla
tavalla.
19. Pyydän,
että aluesyyttäjän virheellistä ratkaisua koskevat tiedonannot toimitetaan
minulle sähköpostitse tai sähköisenä viestinä.
Asianomistaja Y
Liitteet
A. Länsi-Suomen syyttäjäalueen päiväkirja E 20/3062 (4.3.2020)
B. Aluesyyttäjän ratkaisu 20/760 (7.2.2020)
C. Tutkintailmoitus
5650/R/45188/19 (12.8.2019)
1. Aluesyyttäjän 1.4.2020 toimittaman tiedon mukaan hänen käytössään olleet
asiakirjat
2. Poliisilaitoksen vastaus tietopyyntöön (28.11.2019)
3. Täydennetty
haastehakemus rikosasiassa R 18/2310 (6.7.2018)
4. Haastehakemus
rikosasiassa (18.7.2018)
5. Aseiden
hallussapito- ja kantoluvat (3/1985), (8/1985), (162/90), (148/94)
6. Turun ja
Porin lääninhallituksen lupapäätös 527PO - diaarinumeron 06833 675 93 124
aineisto (25.8.1993)
7. Ampuma-aseiden
ja niiden osien valmistus- ja korjauslupa 527PO (25.8.1993)
8. Korkeimman
oikeuden päätös 1972 (18.10.2017)
9.
Lakiasiaintoimisto Pajula Co & Oy:n lasku (11.10.2018)
10. Pöytäkirja
8420/R/40672/13/TVP/1 takavarikosta/muusta haltuunotosta (5.11.2013)
11. Tuomioistuin
antaa rikosasioiden R 18/2310, R 18/3315
haasteasiakirjat medialle (21 s.) (11.10.2018)
12. X:n sodan ajan esimiehen lausunto (2.12.2012)
13. X:n työtodistus (15.3.2013)
14. Y:n nimikirjanote (30.6.1994)
15. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolauselma 19/108316 (26.2.2019)
16. Turun hovioikeuden tuomiolauselma 20/114364 (9.4.2020)
